Keskustelu
| vaalitarkkailija | YLEn tupaillan oudot keskustelut | 23.3.2017 16.15 |
| YLE:n järjestämässä kepuloisten tupaillassa Atte Jääskeläisen valvoma toimittaja Jan Andersson syötti suoraan Terra Sipilän lapaan. Ei osannut tai halunnut esittää Terra Sipilälle sotesta mitään muuta kuin, kuinka monta maakuntaa tulee ja milloin tulee kansalaisten enemmistön toivoma valinnan vapaus, jotta päästään terveydenhuollon piiriin taudin ilmaantuessa ennen kuin tulee noutaja. Ennen kun ruvetaan rakentamaan noita kepuloisten hallintohimmeleitä toimittaja, Andersson olisi voinut esittää jonkun kysymyksen insinööri Sipilälle, mitä tauteja noissa terveyskeskuksissa oikein hoidetaan ja miten niitä hoidetaan. On epä-älyllistä jankuttaa kansalle, että meillä on julkiset palvelut ja yksityiset palvelut jne. Tämä asiahan on kaikkien tiedossa. Ei sitä tarvitse kymmentä vuotta putkeen kansalle toitottaa. Asiallisempaa olisi ollut, jos toimittaja olisi kysynyt, mitkä ovat Suomen yleisimmät terveydenhuollossa hoidettavat taudit ja mitä niiden hoitaminen oikein maksaa. Koska tämä näytti olevan tupaillassa epäselvää, niin toteanpa tässä nyt, että tilastojen mukaan vuonna 2014 Suomen terveydenhuoltomenot olivat yhteensä 20 527 milj. euroa ja reaalirahassa kasvu vuodesta 2000 oli 51.4%. Nykyinen taso lienee noin 22 500 milj. euroa. En lähde kaikkia terveydenhuoltomenoja nyt esittelemään, mutta todettakoon, että vuonna 2014 keskeiset terveydenhuoltomenot olivat kuitenkin seuraavat: - Erikoissairaanhoito 6 848 milj. euroa - Perusterveydenhuolto 3166 milj. euroa - Suunterveydenhuolto 1 134 milj. euroa - Työterveydenhuolto 884 milj. euroa - Iäkkäiden ihmisten terveydenhuolto 2 825 milj. euroa - Sairausvakuutuksen yksityinen terveydenhuolto 1 057 mil. euroa - Lääkekustannukset 2 401 milj. euroa (vuonna 2000 1 202 milj, euroa, muutos + 1 199 milj. euroa) Yllä olevien lukujen sisältä avaan sen verran, että psykiatrinen terveydenhuolto sisältyy erikoissairaanhoitoon ja mielenterveyshoito taas perusterveydenhuoltoon. Psyykkisten ongelmien hoitoon kului vuonna 2014 rahaa ja rahan käytön kehitys on ollut seuraava: - Psykiatrinen hoito 746 milj. euroa (vuonna 2007 830 milj. euroa, muutos -84 milj. euroa) - Mielenterveyshoito 105 milj. euroa (vuonna 2007 102 milj. euroa, muutos +3 milj. euroa) Yllä olevista keskeistä luvuista nähdään, että suomalaisia hoidetaan nykyään suureksi osaksi lääkkeillä. Lääkkeiden kauppa on meillä taas lääkeyhtiöiden ja apteekkareiden monopoli-bisnestä ja Yliopiston Apteekki on ainoa valtakunnallinen apteekkiketju. Eri kuntien verotilastojen kärjestä löytyy useimmiten lääkärit ja apteekkarit. Mielenterveys tai psykiatrisia ongelmia ei meillä käytännössä hoideta muutoin kuin masennuslääkkeillä. Erilaisten terveydenhuoltopalvelujen piirissä hoidetaan moninaisia sekä fyysisiä että psyykkisiä sairauksia. Vain vähän yli sadan sairauden osalta on olemassa ns. Duodecimin (Lääkäriseura) Käypä Hoito-ohjeet. Kuvaavaa on tälle ns. Best Practise toiminnalle on, että esim. diabeteksesta eli sokeritaudista Duodecimim Käyvän hoidon ohje on julkaistu vasta viime vuonna eli 22.03.2016. Ei ole siis mikään kumma, että arvauskeskuksissakin syntyy jonoja. Se kuitenkin tiedetään yleisesti, että monet sairauden johtuvat siitä, millaista ruokavaliota ihmiset käyttävät. Myös ihmisen geeniperimällä on suuri merkitys monissa sairauksissa. Tietenkin on sitten vielä olemassa kaikki virukset, bakteerit, mikrobit ja homesienet sun muut, jotka voivat aiheuttaa sairauksia. Fyysisten sairauksien lisäksi on tietysti myös olemassa hyvin moninaiset psyykkiset sairaudet, kuten esim. masennus, joka voi johtaa sitten myös fyysisiin sairauksiin. Muutamia kymmeniä vuosia sitten kepuloisten Pekka Puska piti televisiossa ohjelmaa, jossa saarnattiin itä-suomalaisten surkeista syömätottumuksista ja elintavoista. Näillä ansioillaan Puskasta tuli sitten THL pääjohtaja. Pohjois-Karjala projektihan oli voimassa vuosina 1972-1997. Puska saarnasi kolmen kartettavan asian puolesta: tupakka, liika suola ja kovat rasvat. Nykytietämyksen mukaan kovat rasvat eivät ehkä olekaan enää niin vaarallisia, koska nykyään mm virolainen voi viedään jo kaupan hyllyiltä aivan käsistä. Tupakan ja suolan osalta Puskan sanoma on käsittääkseni kuitenkin edelleenkin hyvin ajankohtainen. Kasviksista ja antioksidanteista Puska ei tuolloin tiennyt vielä yhtään mitään. Minua ihmetyttää kuitenkin myös se, että kepuloinen lääketieteen tohtori ei tuolloin lainkaan puuttunut suomalaisten juomapuoleen. Jos Puska olisi vähänkään tutkinut kansainvälisiä tilastoja, niin hänkään ei olisi voinut olla huomaamatta sitä varsin poikkeuksillista kansainvälistä tapaa, että suomalalaiset ovat maailman kovimpia maidon juojia, joka käy ilmi alla olevasta kansainvälisestä maidonjuontitilastosta (kg/capita) vuodelta 2014: - Suomi 130 - UK 108 - Ruotsi 85 - Norja 82 - Itävalta 76 - USA 72 - Sveitsi 62 - Saksa 55 - Ranska 52 - Puola 39 - Venäjä 35 Nykyaikaisen lääketieteellisen tutkimuksen mukaan maito sopii hyvin lapsen ravinnoksi, mutta vanhemmilla henkilöillä maidon ahkera juonti johtaa helposti monenlaisiin vaikeisiin tauteihin. Tiettävästi pääministeri Sipiläkin on jo kahteen kertaan jouduttu viemään lasarettiin aggressiivisen maitoallergian aiheuttaman keuhkoveritulpan vuoksi. Tieteellisesti onkin nykyään jo näytetty, että maito on osallisena hyvin moniin muihinkin sairauksiin, kuten esim. diabetes ja sydän sairaudet jne. Näitähän pidetää jo nykyään suomalaisten yleisinä kansansairauksina. Maitotukijat ovat havainneet senkin, että maitojakin on olemassa useampia lajeja. Suomessa tuotettava maito on pääsääntöisesti ns. A1 proteiinityyppiä, jolla tiedetään olevan haitallisia terveydellisiä vaikutuksia ihmiselle. Lehmien tuottaman maidon kemiallinen koostumus riippuu mm. lehmärodusta ja sekin on selvitetty, että ns. itä-suomalaisen alkuperäiskarjan (kyyttölehmät) tuottama maito on terveellistä ns. A2 proteiinityyppiä. Kyyttöjen maitotuotanto on pienempi kuin yleisen ayrshire-lehmän ja tästä syystä maidontuottajat monopoliyhtiö Valion kannustuksella ovat keskittyneet pääasiassa ayrshire-lehmien kasvatukseen ja jalostukseen. Maailman suurin yhtenäinen ayrshirerodun populaatio onkin Suomessa. Lypsylehmistä kaksi kolmasosaa, eli noin 170 000 on punakirjavaa, alun perin Skotlannista lähtöisin olevaa rotua ja tätä rodunjalostusta on meillä harjoitettu jo 1800-luvulta lähtien, vaikka nykytietämyksen mukaan kyyttöjen tuottama maito olisi terveydellisiltä ominaisuuksiltaan parempaa. Suomessa on siis maidontuotannossa satsattu määrään, kun muissa maissa on tässäkin asiassa menty toiseen suuntaan, eli satsattu laatuun. Meilläkin tulevan maidontuotannon kohdalla iso haaste on, miten maidossa vähäarvoisen bulkkimaidon tuotannosta siirrytään erikoistuotteisiin. Asialla on tietysti kiire, koska A1 lehmien tuottaman maidon kansanterveydelliset ongelmat Suomessa on tiedetty jo vuosikymmenien ajan. Mutta asialle ei ole tehty mitään, vaan tosiasiat on systemattisesti poliittisista syistä kielletty. Toinen asia, johon Pekka Puska ei edes pitkässä Pohjois-Karjala projektissaan puuttunut on suomalaisten alkoholin käyttö, jossa kepuloisten kantaisä Santeri Alkio promovoi suomalaisille kieltolain, kun hänen isänsä oli tiettävästi juoppolalli. Nythän Suomen alkoholilakia ollaankin uudistamassa, mutta Kanki Kaikkonen on todennut, että tämä alkoholin kittaus ja jakelu ovat kepuloisille ns. omantunnon kysymyksiä, joista ei voida puhua ennen äänestyksiä ääneen. Tietojeni mukaan THL entinen pääjohtaja Pekka Puska johtajan toimessaan oli jo kuitenkin huomannut, että alkoholi on kepuloisille elämää suurempi asia. Niinpä punamultakaudella kepuloistet ja demut ovat tällä saralla löytäneet runsaasti yhteistä puuhastelua, kun holhoukseen keskittyneet tahot ovat keksineet, että suomalaiset ovat niin taukkia porukkaa, etteivät he osaa käyttää alkoholia oikein. Tässä voi olla osaksi myös totuuden siemen, kun aikoinaan nimismiehen toimessaan isäni usein minua opasti alkoholin käytössä ja sanoi, että "muista se, viina on viisasten juoma". Kovin suurta viisautta ei kuitenkaan Suomen ja ilmeisesti kaikkein vähiten kepuloisten alkoholipoliittisessa keskustelussa ole ollut, kun on vain jauhettu, miksi jeppe juo ja kuinka paljon suomalainen juo vuosittain alkoholia ja on onko juodun alkoholin määrä nousussa vai laskussa. Analyyttistä alkoholipoliittista keskustelua ei Suomessa osata käydä. THL:n tilastoista ei esimerkiksi millään löydä alkoholin käyttöön liittyviä detaljitietoja eri maista. Tästä syystä kokosin alle muutamasta verrokkimaasta alkoholin käyttöön liittyviä tietoja vuodelta 2015 alle. Taulukkoon olen laittanut myös esiin eri alkoholijuomien prosentuaaliset osuudet alkoholin kokonaiskulutuksesta: - Suomi 11.9 l/capita (olut 46.0%, viini 17.5%, viinat 24.0%) - UK 12.0 l/capita (olut 36.9%, viini 33.8%, viinat 21.4%) - Ruotsi 8.7 l/capita (olut 37.0%, viini 46.6%, viinat 15.1%) - Norja 7.0 l/capita (olut 44.2%, viini 34.7%, viinat 19%) - Itävalta 8.5 l/capita (olut 50.4%, viini 35.5%, viinat 15.0%) - USA 9.0 l/capita (olut 50.0%, viini 17.3%, viinat 32.7%) - Sveitsi 10.4 l/capita (olut 31.8%, viini 49.4%, viinat 17.6%) - Saksa 10.6 l/capita (olut 53.6%, viini 27.8%, viinat 18.6%) - Ranska 11.6 l/capita (olut 18.8%, viini 56.4%, viinat 23.1%) - Puola 11.5 l/capita (olut 55.1%, viini 9.3%, viinat 35.5%) - Venäjä 14.4 l/capita (olut 37.6%, viini 11.4%, viinat 51.0%) - Japani 7.5 l/capita (olut 19.2%, viini 4.1%, viinat 52.0%) Yllä olevan vaatimattoman tilastonanalyysin perusteella voidaan todeta, että alkoholi ei ole mikään ylitsepääsemätön ongelma Suomessa. Suomen keskeisin alkoholipoliittinen ongelma esim. Ruotsiin verrattuna näyttää olevan se, että Suomen viinikulttuuri on täysin lastenkengissä. Väkevien viinojen käyttö on taas meillä suhteettoman korkealla tasolla moniin sivistysmaihin verrattuna. Tämä johtuu ensinnäkin eri alkoholijuomien hinnoittelusta. Väkevät viinat ovat kohtuuttoman halpoja ja toisaalta mietoja viinejä voidaan aivan hyvin alkaa myydä ruokajuomina ruokakaupoissa, kuten muissakin sivistysmaissa on tapana. Paikallisia pieniä viinitiloja ja panimoitakin meillä voisi olla vaikka joka kylässä. Myös viinien hinnoissa on selvästi laskemisen varaa. Alkon roolihan voisi olla esim. suuri viinien maahantuoja, koska se isona toimijana pystyy ostamaan käyttöviinejä hyvinkin halvalla. Kun alkoholin käytössä alettaisiin suosia mietoja juomia, niin on aivan selvää, että melko nopeasti Suonen alkoholin kokonaiskulutus laskee esim. Ruotsin tasolle. Puolen litran kossupullossahan on absoluuttista alkoholia suunnilleen yhtä paljon kuin kahdessa normaalissa viinipullossa. Kuka jaksaa juoda kahta viinipulloa putkeen? Kokonaisuutena voidaan todeta, että johtaviin eurooppalaisiin maihin verrattuna Suomen alkoholin käyttö ei ole mitenkään päätä huimaavasti korkeammalla tasolla. Terra Sipilä vaikutti tupaillassa hallitsevan tilanteen kohtalaisen hyvin, kun hänelle ei esitetty lainkaan vaikeita kysymyksiä. Sipilän kehonkielestä kuitenkin huomasin tiettyä epävarmuutta, kun Jan Andersson esitti Sipilälle Fimean Kuopioon problemaattiseen siirtoon liittyvän kysymyksen. On harmillista, että toimittaja Andersson ei tätäkään kysymystä selvittänyt juuriaan myöten. Totuushan on se, että Fimean siirrolla ei ole ollut muita perusteita kuin kepuloisten aluepoliittinen tahto ja nähtävästi myös jonkinasteinen päätäntävalta. Harkitsematon siirtohan johti siihen, että alan johtavat asiantuntijat päättivät hakeutua Fimeasta muihin tehtäviin. Tässä yhteydessä toimittaja Andersson, jos olisi ollut tehtäviensä tasolla, olisi voinut ottaa puheeksi esim. vuonna 2009 suoritetut noin miljoonan suomalaisen rokotukset sikainfluenssan varalta. Nythän on jo THL:n taholtakin myönnetty, että noissa rokotuksissa altistettiin ainakin 300-400 suomalaista ilmeisesti elinikäisesti narkoleptiapotilaiksi. Täsät herää tietysti kysymys, mitä muita ihmisille vaarallisia lääkkeitä Fimean ohjauksessa kansall syötetään, kun suomalaisten vuotuinen lääkelaskukin on jo vuonna 2016 noussut yli 2 500 milj. euron muhkean rajapykin ohi. Kyllä olisi hyvä, että kepuloisetkin joskus kuuntelisivat asiantuntijoiden mielipiteitä, eikä väin höpöttäisi joistakin lähes 100 vuotta vanhoista Santeri Alkion raittiusaatteista. Kun tarkasti ruvetaan asioita selvittämään, niin kuka sen tietää, vaikka Santerikin olisi ollut kappijuoppo. Kepulosissahan tuntuu olevan aika runsaasti sellaista porukkaa, joka aina sopivan tilaisuuden tullen syystä tai toisesta nykyäänkin astuu ulos kaapista. |
||