Keskustelu

AKM, se ainoa oikeaYLE käynnisti Laura Huhtasaaren Noitavainon9.5.2018 21.04
Laura Huhtasaaren pro gradu on jo kahteen kertaan hyväksytty Jyväskylän Yliopistossa ja pro gradun ohjaaja on antanut opinnäytteestä arvosanan. Hyväksytty mutta ei kiitettävä.

Lauran gradun toisessa tarkastuksessa on todettu, että Lauran opinnäytteestä puuttui joitakin viittauksia lähteisiin ja Lauraa syytettiin plagioinnista liberaalipuolueen puoluesihteerin ja "pilkun n..ssija" Tuomas Tiaisen toimesta.

Kyseessä näyttää olleen selvä ja törkeä poliittinen ajojahti ennen presidentin vaaleja.

Minä olenkin jo Tuomas Tiaisen innoittamana ehdottanut, että Tuomas Tiainen suorittaa hallussaan olevalla tarkistusohjelmalla kaikkien eduskunnassa olevien kansanedustajien ja johtavien poliitikkojen pro gradujen ja jopa mahdollisten väitöskirjojenkin tarkistukset.

Mikäli Tiainen havaitsee plagiointia ja opinnäytteiden arvostelun kohdalla ilmeisiä virheitä, niin kaikki virheelliset opinnäytteet on saatettava asianomaisten yliopistojen jälkitarkastukseen.

Jos jälkitarkastuksessa havaitaan rötöksiä, niin rötöstelijöiltä on pyydettävä uudet opinnäytteet tai vaihtoehtoisesti heidän oppiarvonsa on nollattava.

Koska liberaali Tiainen on havainnut tällaisia mahdollisia virheitä Suomen modernin opetuslaitoksen piirissä, niin opinnäytteiden jälkitarkastus on syytä laajentaa koskemaan myös kaikkia Suomessa laadittuja opinnäytteitä vuodesta 1958 lähtien, jolloin voidaan varmistua siitä, ettei kukaan nykyään elossa oleva 60-vuotias henkilö ole tehnyt filunkia opinnoissaan.

Lauran graduhan hyväksyttiin ensimmäisen kerran jo vuonna 2003, jolloin ei vielä yliopistoissa ollut käytettävissä liberaalien puoluesihteeri Tiaisen tarkistusohjelmaa.

Sen voi kuitenkin Tiaiselle todeta, että opinnäytteitä on monenlaisia. 24-vuotiaana väitelleen liberaalisen kansanpuolueen puh. johtaja Pekka Tarjanteen väitöskirja oli muistaakseni vain 9 sivun mittainen. Siihen verrattuna minäkin kirjoitin aivan liian pitkän diplomityön. Tekstiä oli kaikkineen 131 ja lähes toinen mokoma tietokoeohjelmia ja liitteitä päälle, kaikki vielä itse tehtynä.

Tarjanteen väitöskirjaa ei taida kuitenkaan kannattaa diskata, koska Tarjannekin on jo poistunut keskuudestamme ja on ollut tiettävästi yksi Suomen älykkäimpiä poliitikkojamme.

Tiaiselle voi myös kertoa, että esim. Otaniemen Teknillisessä Korkeakoulussa järjestettiin vuonna 1967 syksyllä ensimmäisen kerran pakollinen Elliott Algol kurssi, jossa kerrottiin, että nyt alkaa tietotekniikan opetus Polilla.

Minäkin koodasin ensimmäisen ohjelmani sukkapuikolla ns. reikäkorttiin (Hollerith-korttiin), josta se sitten ajatettiin Servin Maijan Mökissä reikänauhaksi ja printattiin ohjelma sekä tulos paperille.

1960-1970-luvuilla ei vielä pystynyt garduja eikä diplomi-töitäkään tietokoneohjelmilla tarkistamaan. Proffat ne suoritti ennen aikaan kaikki tarkistukset, ei tietokoneohjelmat.

Nykyäänhän tietokoneilla voidaan kiusata ihmisiä ja opiskelijoitakin itse asiassa aivan loputtomasti.

Tuntuu todella oudolta, että YLE lähtee vielä uudestaan tutkimaan Laura Huhtasaaren ikivanhaa gradua. YLE:n toiminnassa alkaa olla merkkejä amerikkalaisen CNN mediayhtiön Noitavainojen kaltaisesta toiminnasta.

Kun vielä katsoo YLE:n Tampereen yliopistosta pyytämiä kasvatustieteen professoreja tarkastamaan Jyväskylän yliopiston määräämän gradutarkastaja emeritus prof. Jarkko Hautamäen jo kertaalleen tarkastamaa ja hyväksymää gradua, niin asiassa alkaa olla jo aika vahva lannan haju.

Kun katsoo sitten YLE:n pyytämien uusien gradutarkastajien omia aikaansaannoksia ja väitöskirjoja, niin heti voidaan todeta, että Marita Mäkinen näyttää olevan vain entinen kasvatustieteen maisteri, jolla näyttää olevan jonkin verran kokemusta opettajan työstä.

Mäkisen väitöskirjan otsikko "Puheen palat ja sanan salat esiopetuksessa" kuvastaa jo sen, että Mäkinen on tutkinut lähinnä lukemis- ja kirjoitusvaikeuksia koulussa, mutta Mäkinen ei näköjään ole sanottavasti paneutunut opetuksessa esim. oppilaiden etnisiin ja muihin taustatekijöihin.

Laura Huhtasaarihan kirjoitti gradunsa käsittääkseni monikulttuurisesta koulusta.

Veli-Matti Värri taas näyttää olevan filosofi, joka on väitellyt hyvästä kasvatuksesta, mutta filosofi Värri ei ole pystynyt edes kertomaan sitä, mikä on hyvää kasvatusta.

Miten YLE on voinut valita tällaisen porukan arvioimaan vielä kolmannen kerran Laura Huhtasaaren jo vuonna 2003 hyväksyttyä gradua?

YLE:n valitsemille arvon kasvatustieteiden professoreille voisin varmaan vihjata, että älkää pelätkö työpaikkanne puolesta.

Laura ei ole koskaan pyrkimässä Tampereen Yliopiston kasvatustieteen laitokselle professoriksi.

Kun Tampereen professorit vielä jatkavat Lauran kiusaamista asiattomalla Noitavainollaan, niin teenpä sen ennustuksen kiusallakin, että kuuden vuoden päästä Laurasta voi tulla jopa Presidentti, kun Saulista aika jättää.

Faktahan nimittäin on se, että kuuden vuoden päästä meillä ei näytä olevan Laura Huhtasaaren rinnalla oikein ketään muuta varteenotettavaa ehdokasta.

Alla vähän lisätietoa YLE noitavainoon kutsumista professoreista:

"KM Marita Mäkisen kasvatustieteiden alaan kuuluva väitöskirja

Puheen palat ja sanan salat esiopetuksessa. Fonologisen tietoisuuden yhteys alkavaan lukutaitoon
tarkastetaan 20.12.2002 klo 12 Tampereen yliopiston Paavo Koli-salissa, Kanslerinrinne 1, Tampere.

Vastaväittäjänä on professori Timo Ahonen (Jyväskylän yliopisto). Kustoksena toimii professori Reijo Raivola.

Marita Mäkinen on syntynyt Valkeakoskella ja hän on suorittanut ylioppilastutkinnon Valkeakosken yhteiskoulussa vuonna 1977. Hän on suorittanut peruskoulun luokanopettajan tutkinnon Tampereen yliopistossa vuonna 1980, erityisopettajan tutkinnon Jyväskylän yliopistossa vuonna 1983 sekä kasvatustieteen maisterin tutkinnon Jyväskylän yliopistossa vuonna 1998.

Hän on työskennellyt peruskoulun luokanopettajana ja erityisopettajana Padasjoella vuosina 1980-1986 sekä erityisopettajana Hämeenkyrössä vuodesta 1987 lähtien.

LEHDISTÖTIEDOTE

Tutkimuksen innoittajina ovat olleet lapset ja ihana näky: "lukeva lapsi istuu sohvan laidalla?hän kannattaa kirjaa sylissään?hänen katseensa liukuu riviä, riviltä riville" (Aronpuro 1986). Lukutaidon saavuttaminen on koulun alkutaipaleen keskeisin tavoite. Sen oppiminen ei aina kuitenkaan suju vaivatta.

Opetusministeriön luki-työryhmän muistion (1999) mukaan joka viidennellä suomalaislapsella on vaikeuksia oppia lukemaan ja kirjoittamaan. Lisäksi joka kymmenes tarvitsee lukiopetusta läpi koko kouluaikansa.

Lukivaikeudet tuottavat turhauttavia kokemuksia, jotka altistavat lapsen kielteisiin käsityksiin siitä, miten hän arvostaa ja luottaa itseensä osaajana.

Auttaessani erityisopettajana lukemisen ja kirjoittamisen vaikeuksien kanssa kamppailevia oppilaita olen toivonut, että heitä olisi voitu tukea jo ennen vaikeuksien ilmaantumista.

Vuonna 2001 alkanut esiopetusuudistus vahvisti pyrkimyksiäni. Se määrittelee esiopetuksen perusopetuslain alaisuuteen ja asettaa tavoitteeksi koulutuksellisen tasa-arvon.

Esiopetussuunnitelman perusteet (2000) korostavat esiopetuksen merkitystä luku- ja kirjoitustaidon pohjan luojana ja mahdollisten vaikeuksien ennalta ehkäisijänä.

Tutkimuksen tarkoituksena oli kehittää esiopetukseen sellaisia käytäntöjä, joiden tavoitteena ei ollut opettaa lukemaan ja kirjoittamaan varhemmin ja nopeammin, vaan vahvistaa lasten lukemaan ja kirjoittamaan oppimisen valmiuksia ja tarjota aikaa kasvaa lukijoiksi ja kirjoittajiksi.

Tutkimuksen lähtökohtana olivat psykologisen ja kielitieteellisen tutkimuksen käsitykset fonologisen tietoisuuden merkityksestä luku- ja kirjoitustaidon pohjustajana ja lukemisvaikeuksien ominaispiirteenä.

Fonologinen tietoisuus on kyky tietoisesti käsitellä puhuttujen sanojen osia. Lisäksi tarkastelin sitä, mitä vaatimuksia kielemme äännerakenteen piirteet asettavat suomalaislasten fonologisen tietoisuuden kehittymiseen. Samalla tutkimuksen keskiössä oli fonologisen tietoisuuden harjoitusohjelma pedagogisena prosessina.

Harjoitustutkimus toteutettiin osallistuvana toimintatutkimuksena. Tutkimusprosessi kesti puolitoista vuotta esiopetuksesta koulun ensimmäisen lukuvuoden tammikuuhun.

Esiopetusvuoden mittaiseen harjoitusohjelmaan osallistuivat kahden esiopetusryhmän (N = 16) lapset, joiden suoriutumista vertasin vertailuryhmän (N = 15) selviytymiseen.

Kuvasin esioppilaiden lukemisvalmiuksien kehittymistä alkavaksi luku- ja kirjoitustaidoksi. Samalla tarkastelin harjoitusryhmän esiopettajien pedagogisen ajattelun muutoksia lukuvuoden aikana.

Tutkimusaineisto koostui fonologisen tietoisuuden testistä, johon esioppilaat osallistuivat esiopetusvuotensa alussa ja lopussa sekä koko ikäluokalle suoritetusta alkavan lukutaidon kausitestistä ensimmäisen luokan tammikuussa.

Harjoitusohjelman kuluessa kertyi laaja aineisto nauhoitetuista harjoitushetkistä sekä kirjallisesta materiaalista, jonka tuotimme esiopettajien kanssa suunnitellen, havaintoja tehden, reflektoiden ja ohjelmaa yhdessä ruotien.

Analysoin aineiston sekä tilastollisin että laadullisin menetelmin. Testien tehtävien vaativuutta ja oppilaiden suoriutumista tarkastelin vertailun ja ryhmittelyn menetelmin. Laadullisessa analyysissä luokittelin esioppilaiden ilmaisuja suomen äännerakenteen piirteiden pohjalta. Lisäksi kuvasin fonologisen tietoisuuden kehittymistä alkavaksi lukutaidoksi laadullisen parivertailun avulla.

Ohjelman pedagogiset suuntaviivat muotoutuivat erittelemällä esiopettajien kirjoitusten sisältöjä ja niiden muuttumista.

Tutkimus tuo uutta tietoa lasten yleisistä ja yksilöllisistä fonologisen tietoisuuden kehittymisprosesseista ja niiden yhteydestä lukemaan oppimiseen. Fonologisen tietoisuuden edistyminen näkyi kehittyvien taitojen yhdistelmänä.

Tietoisuus kielen äännerakenteesta vaati kontrolloitua ajattelua ja tarkkaavaisuutta. Metakognitioiden kehittyneisyydestä riippui se, miten tahdonalaisesti ja johdonmukaisesti lapsi työsti tehtäviä.

Tehtävien vaikeutuva sanasto valotti esioppilaiden fonologisia ja kognitiivisia prosessointitaitoja. Kielellemme tyypilliset pitkät, taivutuspäätteelliset sanat, rytmin tavuajoitteisuus sekä vokaalin ja konsonantin pituuden vaihtelu nostivat tavun hahmottamisen taidon keskeiseksi fonologisessa työstämisessä.

Päädyin nimeämään seitsemän luku- ja kirjoitustaidon oppimista tukevaa fonologisen tietoisuuden taitoa. Ne liittyivät sanan lineaarisuuden oivaltamiseen, tavujen käsittelemiseen ja äänteiden erottelemiseen. Tutkimus todensi fonologisen tietoisuuden heikkouksien lisäksi muita riskilasten lukemaan oppimiseen vaikuttavia tekijöitä.

Pedagogin näkökulmasta keskeisiksi nousivat työskentelyä haittaavat keskittymisen ja tarkkaavaisuuden vaikeudet.
Tutkimus luo uuden tavan kuvata pedagogista prosessia ja ottaa vastuun erilaista oppijoista.

Lukuvuoden aikana fonologisen tietoisuuden ohjelma kehittyi opetusmenetelmäksi, joka perustui leikinomaiseen, mutta pedagogisesti ja kielitieteellisesti harkittuun harjaannuttamiseen. Ohjelman pedagogisiksi avaimiksi muotoutuivat toiminta, tunteet ja ajattelu. Yhteisölliset opetusmenetelmät - leikin, mielikuvien ja opetuskeskustelun käyttäminen - vahvistivat oppilaiden tarkkaavaisuutta ja aktiivisuutta.

Leikki herätti mielenkiinnon ja suuntasi tarkkaavaisuuden tehtäviin. Opetuskeskustelu tuki esioppilaiden ajattelun ja metakognitioiden kehittymistä. Oppiminen oli vuorovaikutusprosessi, jossa vertaisryhmän ja oppimistilanteiden kontekstit olivat keskeisiä.

Tutkimusprosessin aikana esiopettajien pedagoginen ajattelu kehittyi pedagogisesti tietoiseksi. Esimerkiksi oikean vastauksen ja helpon onnistumisen korostaminen vaihtui didaktiseen herkkyyteen tunnistaa ja johdattaa fonologisen tietoisuuden kehittymistä ja ajattelua kohti lukutaitoa.

Tutkimus osoittaa, että mahdollisten vaikeuksien varhaisella tunnistamisella ja fonologisen tietoisuuden harjoittamisella voidaan tasoittaa esioppilaiden lukemaan oppimisen lähtökohtien eroja.

Fonologisen tietoisuuden kehittymisprosessi loi polun puheesta kirjoitettuun kieleen ja toimi luontevana siirtymisenä koulun virallisen lukemaan opettamisen piiriin. Tulokset panevat pohtimaan luokattoman esi- ja alkuopetuksen kehittämistä. Lasten kehittymispolkuja havainnoimalla ja taitoja johdonmukaisesti harjoittamalla opettajat saavat luotettavan pohjan arvioida lapsen kouluun siirtymisen ajankohdan.

Koulun aloittamisen joustava ajoitus kunnioittaa lapsen yksilöllisyyttä tarjoten aikaa lukemisen ja kirjoittamisen valmiuksien kehittymiselle ja kuntouttavalle ohjaamiselle, mikä vähentää myös oppimisen karikoita.

Tutkimus nostaa esiin yhteistyön tarpeen lasten kielellisten taitojen tutkimuksessa ja opettajien koulutuksessa.

Oppilaiden psyykkistä hyvinvointia rasittavien epäonnistumisten tunteiden lisäksi yhteiskuntamme eduksi olisi suunnata monitieteiset ja -ammatilliset resurssit ennakoivaan työhön sekä oppimista tukeviin keinoihin.

Teoreettinen tieto ja opetussuunnitelman perusteet sinällään eivät takaa uusien opetusmenetelmien, oppimiskäsitysten ja sisältöjen kehittymistä. Monitieteisen yhteistyön sisällyttäminen opettajien koulutukseen tukisi uusimman tutkimustiedon integroitumista opetusmenetelmiksi pedagogien käyttöön.

Tutkimukseni jätti syitä jatkaa luku- ja kirjoitustaidon oppimisen tutkimista sekä fonologisesta että pedagogisesta näkökulmasta. Tutkimuksen laajentaminen vieraan kielen oppimiseen selvittää sitä, minkälaisia vaikutuksia varhaisella fonologisen tietoisuuden harjoittamisella on siihen.

Kielemme piirteiden vaikutus lasten fonologisen tietoisuuden kehittymiseen ja lukutaidon oppimiseen vaatii vielä tutkimista. Samoin on tärkeää selvittää sitä, miten riskilasten luku- ja kirjoitustaidot kehittyvät ja mahdolliset vaikeudet muuntuvat tai kasautuvat vuosien varrella.

Pedagogisen tutkimuksen suuntautuminen yksilöllisten oppimisprosessien kuvaamiseen luo pohjan opetusmenetelmien kehittämiselle. Suomalaislasten lukemaan oppimisen tukeminen on haasteellinen tehtävä kansainvälistyvässä maailmassa, jossa lukutaito on tie ajatteluun ja ilmaisuun.


Fil. lis. Veli-Matti Värri

Hyvä kasvatus - kasvatus hyvään. Dialogisen kasvatuksen filosofinen tarkastelu erityisesti vanhemmuuden näkökulmasta

Väitösaika- ja paikka: 22.3.1997 klo 12 Tampereen yliopiston Pyynikin kiinteistön luentosali B 332, Pyynikintie 2.
Vastaväittäjä: apulaisprofessori Seppo Sajama (Joensuun yliopisto); Kustos: professori Veikko Rantala; Oppiaine: filosofia

Veli-Matti Värri selvittää filosofian väitöskirjassaan hyvän kasvatuksen ehtoja. Hänen tutkimuksensa teoreettisina lähtökohtina ovat Maurice Merleau-Pontyn eksistentiaalinen fenomenologia ja Martin Buberin dialogisuusfilosofia.

Värrin mukaan eettisesti oikeutettu kasvatus edellyttää seuraavien ehtojen hyväksymistä:

1. todellisuus on perimmiltään mysteeri, ratkaisematon kysymys myös kasvattajalle,
2. kasvatettava on ainutlaatuinen toinen persoona,
3. kasvatettavalla on edessään oma tulevaisuus, joka on hänen kasvattajilleen tietymätön, transsendentti.

Kasvatuksen ehtoja selvittäessään Värri on samalla osoittanut, miksi autoritaarinen kasvatus on epäeettistä, ja miksi yksinomainen sosialisaatio ei ole lainkaan kasvatusta.

Väitöstiedote vuodelta 1997 on yhdenlainen kiteytys Värrin näkemyksistä, ks. http://www.uta.fi/laitokset/kirjasto/vaitokset/1997/11.html:

Värri on arvioinut näiden ehtojen näkökulmasta erilaisten kasvatus- ja sosialisaatiosuhteiden ominaispiirteitä ja eroja sekä hyvän kasvatuksen ehtoja ja esteitä erilaisissa kasvatussuhteissa. Avainasemassa on ollut vanhemmuuden vastuun perusteiden kuvaus.

Vanhemmuus alkaa välittömänä auttamisvastuuna, jonka ulottuvuuksia ovat lapsen elämän ehtojen turvaaminen, maailmaan orientoiminen ja olemisen mysteeriin vastaaminen. Värri on rinnastanut ja vertaillut vanhemmuutta niihin kasvatus- ja sosialisaatiosuhteisiin, joiden oikeutus perustuu ammattirooliin, asiantuntijuuteen ja määrättyyn yhteiskunnalliseen tehtävään.

Tällä perusteella erilaiset kasvatus- ja sosialisaatiosuhteet jäsentyvät 1 . välittömänä auttamis- ja kasvatusvastuuna (vanhemmuus), 2. rooliperustaisena suhteena (esimerkiksi opettajuus) ja 3. käskyvaltaisena suhteena, joka edustaa yksinomaista sosialisaatiota (tyyppiesimerkkinä sotilaskoulutus).

Kasvatuksen ehtoja selvittäessään Värri on samalla osoittanut, miksi autoritaarinen kasvatus on epäeettistä, ja miksi yksinomainen sosialisaatio ei ole lainkaan kasvatusta.

Edellisessäkin tiedotteessa oli jo paljon suuntaa antavia kannanottoja siitä, millainen kasvatus on eettistä. Kovin selkeästi siinä ei kuitenkaan hahmoteltu, mitä kasvatuksella hyvään tarkoitetaan.

Värri toteaa väitöskirjassaan kasvatuksen perustavaksi paradoksiksi sen, että lasta on kasvatettava hyvään, vaikkei kasvattaja voikaan tietää, mitä hyvä on.

Tällä hän viittaa Platonin teoksissa esitettyyn Menonin paradoksiin, joka on siis vieläkin, n. 2400 vuotta myöhemmin, kasvatuksen tärkein ongelma.

Toinen kasvatuksen perustilanne on Immanuel Kantin pedagoginen paradoksi, jonka mukaan uskotaan lapsessa oleviin mahdollisuuksiin, hänessä piilevään potentiaaliin, mutta samalla tiedostetaan, että nämä mahdollisuudet eivät toteudu luonnostaan.

Kasvatuksen tulisi johtaa kasvatettavan hyvään elämään, jota voidaan luonnehtia nykykäsittein hyvinvoinniksi tai antiikin ajoista puheena olleeksi kokonaisvaltaiseksi onnellisuudeksi.

Koska emme kasvattajina kuitenkaan voi tietää, mitä onnellisuus kokonaisvaltaisena kokemuksena hyvästä elämästä on kullekin ainutlaatuiselle persoonalle, kasvatuksen keskeiseksi tavoitteeksi on asetettava kasvatettavan eettis-moraalisen itsetiedostuksen kehittyminen.

Tästä syystä kasvatuksen tärkein tehtävä on ihmisen kasvattaminen eettisesti toimintakykyiseksi persoonallisuudeksi.

Ihminen tarvitsee kasvatusta kehittyäkseen parhaimpien kykyjensä mukaisesti siksi, mitä hänen on mahdollista olla yksilönä ja yhteiskunnan jäsenenä.

Ihminen on siis kasvatustehtävä, joka tarvitsee kasvattajan esimerkkiä, suunnan näyttämistä ja rajojen osoittamista.

Kasvattajan on myös kasvatettavan varttuessa luotava kaiken aikaa edellytyksiä kasvatettavan itsenäistymiselle, koska kasvatettavan itsenäistyminen kasvattajan vallasta on kasvatussuhteen keskeinen tavoite.

Tällä tähdätään siihen, että kasvatettavista kehittyy moraalisubjekteja, jotka kykenevät ylittämään nykyisen elämänmuodon ja uudistamaan arvoja kohti inhimillisempää yhteiseloa."

Minua kyllä ihmetyttää, miten nämä "höpötykset" YLE haluaa nyt liittää kritiikkinä Laura Huhtasaaren ikivanhaan ja jo kahteen kertaan Jyväkylän Yliopistossa hyväksyttyyn graduun?

alakoulun rehtoriRe: YLE käynnisti Laura Huhtasaaren Noitavainon14.5.2018 20.22
Laura Huhtasaareen YLEn kohdistama noitavaino täyttää kaikki @meetoo kampanjan tunnusmerkit.

Miksi verovaroin ylläpidetty YLE on nostanut tällaisen mekkalan Lauran 2003 Jyväskylän yliopistossa arvosanalla C hyväksytystä gradusta?

Gradussa ei ole kysymys mistään tohtorin väitöskirjasta eikä myöskään mistään Mauri Sariolan tai hänen vaimonsa "Tuula Sariolan" kirjoittamasta salapoliisiromaanista.

Vuonna 1970 Mauri Sariolahan solmi avioliiton tullivirkailija Tuula Korpelan (s. 1941) kanssa.

Tuula Sariola julkaisi myöhemmin omalla nimellään 16 rikosromaania. Vuonna 2006 paljastui kuitenkin, että dekkarit kirjoittikin Tuula Sariolan pitkäaikainen ystävätär, toimittaja Ritva Sarkola.

Herää kysymys, onko YLE:n hallintoneuvosto tietoinen, että YLEn toimittajat ovat nyt käynnistäneet tällaisen noitavainon Laura Huhtasaarta vastaan?

Jos sitten katsotaan YLEn hallintoneuvoston jäsenten jakautumaa puolueittain, niin saamme seuraavan tuloksen:

 kepuloiset 6
 Kokoomus 4
 Demut 3
 Siniset 2
 Persut 2
 Vihreät 1
 Vasurit 1
 RKP 1
 Kristilliset 0
 Yhteensä 21

Minkä ihmeen takia YLEnkin hallintoneuvostossa on peräti 6 kepuloista päättämässä, mitä YLEn piirissä tehdään ja toteutuuko sananvapaus Suomessa?

YLEn toimittajien tulisi jo tasa-arvolakienkin vuoksi käynnistää tarkastustoimet kaikkien johtavien poliitikkojen ja kaikkien virkamiesten gradujen osalta, jotta voidaan varmistua, ettei kukaan ole opinnäytteissään syyllistynyt vähäisempään tai laajempaankaan plagiointiin.

YLEn tulee valvoa näissä tarkistustoimissaan erityisesti sitä, onko kyseisissä opinnäytteissä viitattu oikein esim. opetusministeriön viranomaisten julkaisemiin ohjesääntöihin.

alakoulun rehtoriRe: YLE käynnisti Laura Huhtasaaren Noitavainon16.5.2018 3.33
On korkea aika perustaa Totuuskomissio, jota Laura Huhtasaari esitti jo presidentinvaalien aikaan.

Meillä on Suomessa yli 400 000 suomalaista, jotka menettivät omaisuutensa ja luottokelpoisuutensa 1990-luvun lamassa.

On aika tarkistaa kaikkinen silloisten poliitikkojen, virkamiesten ja pankkiirien gradut ja väitöskirjat poliittisesti riippumattoman Totuuskomission toimesta.

Eduskunnan arkistosta on myös syytä kaivaa esille ne äänestyslistat, ketkä äänestivät euroon liittymisen puolesta.

Kyseisen lautapäisen eurokytkennän seurauksena Suomi on menettätynyt ainakin 1 400 miljardin euron edestä bruttokansantuotetta eurokytkennän jälkeen.

Kysymyksessä on nykyvauhdilla 5-6 vuoden koko bruttokansantuotteen kertymä.

Järjettömän päätöksen tehneiden kansanedustajien, ministerin ja virkamiesten omaisuus on syytä laittaa uloshakuun, jotta syyttömien yrittäjien ja kansalaisten vahingot saadaan korvattua.

Tänään Iltalehti raportoi pääkaupunkiseudun kaupunkien valtuustojen yhteisestä kokouksesta.

Kokouksessa äänin 79-3 hyväksyttiin lausunto, että Terra Sipilän ja Petteri "Pan" Orpon ja Sampo Terhon sopima Maakunta Sote on syytä kaataa laittomana ja pääkaupunkiseudun kaupungeille vahingollisena.

Kysymyksessä on yli miljoonan suomalaisen vakava mielipiteen ilmaus.

Eduskunnassa kansalaisaloitteilla on rajana muistaakseni vain 50 000 allekirjoittajaa. 1 000 000 allekirjoittajaa on aika paljon suurempi luku.

Iltalehden sivuilta läytyy myös erittäin edustava valokuva, jossa vasemmalta lukien on kuvattuna kepuloisten Päivi Nerg, Anu Vehviläinen ja Annika Saarikko.

Kuvan alla olevassa tekstissä todetaan, että kyseiset henkilöt ovat vastuussa Maakunta Soten kehittelystä.

Iltalehden kaupunkien valtuusojen kokousta kertovassa uutisessa toimittajat haastattelivat kepuloisten Pekka Puskaa, joka kepuloisten ryhmäpuheenvuorossa totesi seuraavasti:

"sotekapinassa on enemmän kyse vallasta kuin ihmisten palveluista. Hän peräänkuuluttaa vastuullista politiikkaa ja kehottaa viemään sote- ja maakuntauudistuksen maaliin."

Puskan lausunnosta näkee, mistä tässä laittomassa Terra Sipilän Maakunta Sotessa on oikeasti kysymys.

Kysymys on kepuloisten loputtomasta vallanhimosta ja siitä, että yhteiskunnallisen muutoksen seurauksena kepuloisten ote vallankahvasta on vääjäämättä kirpoamassa.

Kysymyksessä on siis kepuloisten ns. viimeinen taistelu tai ehkä jopa kuolon kouristus.

Viimeisessä taistelussa kaikki keinot ovat luvallisia ja ne on otettu kyllä käyttöön.

Näyttää siltä, että pelkkien mielikuvien varaan rakennetusta laittomasta Maakunta Sotesta on tulossa Suomen sisällissodan kaltainen itse aiheutettu kansallinen sosioekonominen katastrofi.

Tänäänkin YLE:n alueuutisissa kerrottiin, kuinka Eksoten syöpäleikkaushoitoja on jopa lainsäädännällisesti keskitetty isompiin sairaaloihin.

Tämän seurauksena Eksotellekin on aiheutunut jo miljoonien eurojen tappiot ja koko sote-toiminta on uhattuna (kts. alla):

"Todellinen riski toiminnan säilymiselle on vuoden vaihteessa voimaan tullut erikoissairaanhoidon keskittämisasetus.

Asetus tarkoittaa erikoissairaanhoidon eräiden toimintojen, kuten leikkausten, synnytysten ja sydänhoitojen keskittämistä suurempiin yksiköihin, käytännössä yliopistosairaaloihin.

Keskitettävistä leikkauksista on säädetty vuosittainen vähimmäismäärä, minkä tulisi täyttyä, jotta leikkauksia saadaan sairaalassa tehdä."

Kepuloisten kehittämässä Maakunta Sotessa ollaan siis näköjään rakentamassa kepuloisen kainuulaisen huussikonsultin mummojen kiusaksi luodun ns. paskalain mukaista Maakunnallista Paskasotea, jossa kustannuksista ja seurauksista välittämättä halutaan Suomeen saada ns. keskustalainen kädenjälki.

Kepuloisten sitkeästi ajama mummojen huusseja koskeva paskalaki maksoi syyttömille mummoille vain n. 2 miljardia euroa, mutta suurimmat vahingot saatiin onneksi torpattua kokoomuksen Nappisilmän toimesta.

Maakunnallinen Paskasote tulee taas maksamaan kaikkinensa peräti 25-30 miljardia vuodessa (kaikki sote-kulut)

Ensimmäiseksi olisikin nyt otettava syyniin Päivi Nergin, Anu Vehviläisen ja Annika Saarikon gradut ja ylioppilastodistukset.

Samaan syyniin on syytä ottaa myös Pekka Puskan opinnäytteet ja väistöskirja.

Minulla on aika vahva käsitys siitä, että näillä kepuloisten Maakunnallisen Paskasoten keskeisillä puuhahenkilöillä ainakin lausunnoista päätellen näyttää olevan varsin alkeelliset tiedot matematiikasta ja nähtävästi myös kansantaloudesta.

Laitonta Maakunta Sotea kehitteleville onkin syytä todeta evästyksenä, että sotepalveluja kehitettäessä keskeinen ohjenuora ei voi olla kepuloisten tavoittelema valta vaan apua tarvitsevien ja hädänalaisten ihmisten auttaminen.

Pekka PuskaRe: YLE käynnisti Laura Huhtasaaren Noitavainon16.5.2018 17.57
Kuka käyttää valtaa n.s. New Stroms organisaatiossa?



Vastaa viestiketjuun

Otsikko:*
Viesti:*
Lähettäjä:*
Sähköpostiosoite:
Lähetä vastaukset sähköpostiini: