Keskustelu
| PV | Virallisia tutkimuksia luokkakoon merkityksestä oppimiseen | 16.8.2014 14.21 |
| Moro, kun taas sivujemme kirjoittelija on kirjoittanut omia miettimiään tuloksia ja kertonut niistä virallisina tutkimuksina olen ottanut nyt muutamia selkokielisiä otteita virallisista tutkimuksista: - " Tutkimuksessa selvisi, että opetusryhmien koon positiivinen vaikutus on suurin perusopetuksen alimmilla luokilla"--Pasi Sahlberg, 2008 -" Hyvien ja huonojen oppilaiden ero kasvoi suuremmissa luokissa ja erityisesti tyttöjen ja poikien välillä kasvoi tyttöjen eduksi. Pienessä koulussa ja luokissa opettajien ja oppilaiden vuorovaikutus on parempi ja oppilaiden henkilökohtainen huomioiminen on helpompaa" -- Liisa Kelpikangas-Järvinen. -" Ulkomaisissa tutkimuksissa yksimielisin näyttö osoittaa, että nuorimmat koululaiset hyötyvät eniten pienistä kouluista. Pieni koulu parantaa heidän arvosanojaan riippumatta siitä, millainen kotitausta oppilaalla on. Pienessä koulussa eritasoiset oppijat voidaan huomioida paremmin. . Optimaalisin luokkakoko oli 10-15 ja siitä ja mitä suuremmaksi luokkakoko kasvoi, sitä suurempi oli koululla yhteys koulumenestykseen. Erityisen riskialtis oli suuri luokkakoko(yli 25 oppilasta) luokka suuressa koulussa. Isoissa luokissa tulivat erillaiset temparemttipiirteet merkittäviksi ja ujous ja impulsiivisuus olivat suuressa merkityksessä ja yhteydessä koulumenestykseen." --Opetusministeriön julkaisuja 2008. Sirpa Koivula ja Anna-Leena Rauma, ajatuksia oman koulun lakkauttamisesta ja uuteen kouluun siirtymisestä, kasvatustieteen Pro Gradu-tutkimus, 2007, opettajan koulutuslaitos, Jyväskylän yliopisto. Pienestä koulusta suureen: Peltonen Taina, väitöskirja, 2002, Kajaanin opettajakoulutuslaitos, Oulun Yliopisto, . -"Pieni koulu integroi vanhemmat vanhemmat vahvemmin koulun arkielämään, kuin suuri koulu, jolloin koulun ja kodin yhteystyö saa hyvän pohjan. " - Timo Saloviita: luokka haltuun, parhaat keinot toimivaan kouluun, Sitran rahoittama tutkimus, 2013. -" Koulun koon ja luokan koon ja kuntatyypin välille muodostui interaktio: oppilaiden koulumenestys pienissä ja suurissa maaseutu- ja kaupunkikouluissa erosi merkitsevästi luokkakoon mukaan. Maaseudulla koulumenestys oli lähes luokkakoosta riippumatta kaupunkikouluja parempi pienissä kouluissa. Suurissa kouluissa samaa eroa ei syntynyt. " -- Sitran rahoittama ja Helsingin yliopiston tutkimus, . Tässä vähän aluksi. -- |
||
| P | Re: Virallisia tutkimuksia luokkakoon merkityksestä oppimiseen | 16.8.2014 14.41 |
| Moro, tässä vielä lisää virallisia tutkimuksia: -Lähde on seuraavasta: Norja, opettajajärjestön teemajulkaisuja, luokkakoko ja oppiminen, 2011, mitä tutkimukset osoittavat: tähän on koottu useiden kansainvälisten raporttien tuloksia ryhmäkoon vaikutuksista oppilaiden oppimiseen. -" Pienessä ryhmässä opiskelun hyvät tulokset on todistettavissa riippumatta mittaustavasta. Ryhmäkoolla on oleellinen merkitys oppimisen ja oppimistulosten kannalta erityisesti koulunkäynnin alkuvaiheessa" . Samansuuntaisia todistelmia on nähtävissä hanna Norin väitöstutkimuksen yhteydessä. Siinä todettiin, että luokkakoon ollessa alle 15 oppilasta myös heikoimmista olosuhteista tulevat oppilaat menestyvät paremmin. Pienissä esi- ja alkuopetusryhmissä opiskelleilla oli paremmat lähtökohdat yläluokille. Ja kannattaa lukea VTM , kohta VTT Hanna Norin tutkimus, joka juuri kohta ilmestyy. |
||
| hienoa | Re: Virallisia tutkimuksia luokkakoon merkityksestä oppimiseen | 16.8.2014 15.23 |
| Hienoa, että myös Pekka on ymmärtänyt pienen luokkakoon olevan hyödyksi oppilaille. Toivottavasti muistat tämän myös sitten, kun seuraavan kerran esitetään säästöjä koulujen tuntikehykseen myös muissa kouluissa kuin Säyneisessä. |
||
| P | Re: Virallisia tutkimuksia luokkakoon merkityksestä oppimiseen | 16.8.2014 17.18 |
| Moro, minä en ole esittämisvastuussa, vaan joko hyväksymässä tai muuttamassa esitystä. Myöskään minä en ole huomannut luokkakokojen eroa, mutta tutkijat ovat, ja siksi olen tuonut ne esille. Minä kannatan pieniä kouluja, en välttämättä pieniä luokkia. Mutta on varmaa, että pienissä luokissa saa lähes yksityisopetuksen kaltaista opetusta, joka olisi kyllä käynyt minullekin. En voi kuin kadehtia Säyneisen koulun lasten opetuksen tasoa. Liikuntaa ja urheilua harrastaneena olen kyllä sitä mieltä, että joukkueita on vaikea saada kasaan, mutta yksilölajiharjoittelu liikuntatunneilla toimii. Joten nimimerkki -hienoa- ei uponnut viisastelusi. |
||
| alan mies | Re: Virallisia tutkimuksia luokkakoon merkityksestä oppimiseen | 16.8.2014 18.26 |
| Pekka V on poiminut vanhoja mieleisiään lähteitä luokkakoon vaikutuksesta. Valtiovalta on juuri tehnyt asiasta selvityksen, joten voin viitata vain siihen. Tutkimukset luokkakoon vaikutuksesta jatkuvat, koska asia on epäselvä: http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Julkaisut/2014/liitteet/tr04.pdf?lang=sv Huomauttaisin kuitenkin, että opetusryhmien keskikoko Säyneisessä on kahdeksan tai pienempi. Yleensä pienentämistä tarkastellaan tasolta 15-20 eli aivan eri luokassa. Kaikilla asioilla on kaksi optimia. Ensimmäinen on ilman kustannuksia tarkasteltu ja toinen on sitten kustannukset huomioon ottava, joka on aina suurempi. On aivan varmaa, että ko. optimit ovat suuremmissa ryhmäkoissa kuin Säyneisessä on tänä päivänä. Jos otetaan hiukan kansainvälistä vertailua, niin PISA-tutkimuksissa Shanghai on Suomen edellä ja siellä luokkakoko on luokkaa 50. |
||
| P | Re: Virallisia tutkimuksia luokkakoon merkityksestä oppimiseen | 16.8.2014 20.07 |
| Moro, nämä tutkimukset ovat Kuopion kaupungin laatimasta selvityksestä, joten en todellakaan ole valikoinut yhtään mitään, vaan luotan yliopiston ja kuntien ja valtion yhteisissä hankkeissa tekemiin tutkimuksiin, sekä ulkomaisten, lähinnä Norjan valtion keräämiin ulkomailla tehtyihin tutkimuksiin. Tutkimuksissa ei ole tietenkään tutkittu erikseen alle 10 tai yli 10 oppilaan ryhmiä, vaan on käytetty tutkimuksissa selkeitä näyttötuloksia. On kuitenkin aivan selvää, myös pohjoisen insinööreillekin, että hinta on kova niin pienissä ryhmissä. Mutta olemme keskustelleet tasosta ja taso on niin kova, kuin opettajan taito ja kyky antaa myöten. Olen opiskellut yliopistoissa jenkeissä, Espanjassa, Ruotsissa ja Suomessa ja aina pienimmät ryhmäkoot ovat olleet Yhdysvalloissa ja taso on myös sen mukaista. Myös kun kirjoitin sisäoppilaitoksesta jenkeissä ylioppilaaksi, oli meillä hyvin pienet ryhmät ja tulos oli aina hyvä. Ne, jotka halusivat yliopistoon, pääsivät sinne, koska yliopistoihin tarvittava SAT-testi meni aina paremmin, kun ryhmät olivat pieniä. Opetus perrustui lähes samaan metodiin, kun Säyneisessä-- opettaja oli opettamassa vain n. 5-8 oppilaalle. Kirjoitin ylioppilaaksi myös Suomesta, Kulosaaren yhteiskoulusta, joka yksityisenä kouluna on ollut aina Suomen yksi parhaimmista. Siellä luokkakoot olivat n. 30 oppilaan luokkia, mutta samaan aikaan meillä oli opettajien parhaimmistoa. Siellä ei siis luokkakoot olleet enään ratkaisevassa merkityksessä, mutta opettajat kyllä ja tietenkin sisäänpääsykokeet. Mutta jos on huomattu, on esittämäni tutkimukset koskeneet lähinnä peruskoulun alaluokkia. Ja yhä edelleen ihmettelen, että jos ei älli riitä ymmärtämään sitä, että pienissä luokissa aina opitaan helpommin, koska opetus perustuu hyvin henkilökohtaiseen opetukseen. |
||
| päättelijä | Re: Virallisia tutkimuksia luokkakoon merkityksestä oppimiseen | 16.8.2014 20.27 |
| alan mies on ihastunut koulun tai luokan kokoon, josta vetää johtopäätöksiä siitä, onko koulutus hyvää tai huonoa ja voidaanko kunnan veroeuroilla lainkaan rahoittaa pieniä kyläkouluja? Minä voisin yhtä hyvin erikoistua väittämään, että luokkahuoneen ikkunoiden määrä, ilman vaihto, pulpettien muoto, niiden valmistaja ja ikä tai vaikka koulun parkkipaikan koko korreloivat oppisuoritukseen. Varmasti tilastollisin keinoin jopa työtön koulututkija löytää jonkun korrelaation noiden fyysisten mittareiden ja koulumenestyksen sekä koulukiusaamisenkin välille. Minusta on vähän kaukaa hauettua, kun alan mies hakee mallia ihan Shanghain kouluista asti Suomeen. Sen enemmälti tutkimatta voin todeta, että Shanghai on ihan eri maailma kuin Säyneinen. Kiinalaisilla taitaa vieläkin olla vallalla se tuhoisa yhden lapsen politiikkakin, joten alan mies lienee tutustunut laajoilla Kiinan matkoillaan noihin kiinalaisiin yksinelämään tottuneisiin lapsiinkin. Viime aikoina on alkanut olla tästäkin kovaa kritiikkiä ja monet kiinalaiset kuuluu menevän nykyään Hongkongiin synnyttämään tuon tuhoisan perhepolitiikan vuoksi. Kyseinen ilmiö on alkanut jo ärsyttämään honkongilaisia, kun paikalliset synnytyssairaalat alkaa olla varattuja mannerkiinalaisille. Voidaan näitä kouluesimerkkejä hakea muualtakin maailmasta vaikka Afrikan viidakoista tai monikulttuurisesta Amerikan maasta. Hesarissahan oli äskettäin mielenkiintoinen tarina Marylandin kouluista. Ei mikään tieteellinen selvitys vielä, mutta kuitenkin valaiseva tarina. Alla pieniä lainauksia tarinasta, kun pikku hiljaa kehitellään ajatusta Säyneisten Mallikyläkoulusta: "Koulu alkaa Marylandissa 25. elokuuta. Suomalainen ei voi olla ihmettelemättä koululaisten kirjoa: Washingtonin pohjoispuolella sijaitsevan Montgomeryn piirikunnan kouluissa on lapsia 112 maasta, ja he puhuvat 70:tä kieltä. Maahanmuuttajia ei kutsuta täällä maahanmuuttajiksi, koska niin moni on muualta. Kaikki käyvät läpi saman prosessin. Ensin lapsi ilmoitetaan kouluun näyttämällä vuokrasopimus tai vaikka kotiosoitteeseen tullut sähkölasku. Koulujen sisäänottoalueet on määritelty osoitteen perusteella. Koulu on monille perheille syy muuttaa Washingtonin keskustasta (huonot koulut) esikaupunkiin Marylandiin (hyvät koulut), ja lähikoulun maine vaikuttaa asuntojen hintoihin. Se, että Yhdysvaltain kouluille annetaan yksi Pisa-tulos, onkin yhtä harhaanjohtavaa kuin se, että koko Euroopalle annettaisiin sellainen. Yhdysvaltain sisällä kun on omat suomensa ja kreikkansa." "Kolmas pysähdyspaikka vieraskielisille lapsille on kielitesti. Sen perusteella heidät sijoitetaan koulussa englannin kielen tasoryhmiin. "Minua ei haittaa, että Mikhailin koulussa on lapsia eri maista. Altistuminen eri kulttuureille tekee hänestä sosiaalisesti taitavamman", Andrea Brown sanoo. Opettajille lasten kirjo on tietenkin myös haaste. Ulkonäöstä ei voi päätellä, onko lapsi perusamerikkalainen vai vasta tullut pakolainen." "Esimerkki ekaluokkalaisen lukujärjestyksestä: Koulu alkaa kello 8.50 ja loppuu kello 15.05. Aamupäivän oppitunnit kello 8.50?11.30: Yhteiskuntaoppia, äidinkieltä, matematiikkaa. Kello 11.30?12 pitkä välitunti. Kello 12?12.30 lounas. Iltapäivän tunnit kello 13?15.05: Tiedettä, musiikkia tai muita taideaineita." Näissä kouluvertailuissa huomataan ainostaan se, ettei ole olemassa yhtä ja ainoata oikeata koulumallia. Jos nyt lopuksi otan vielä esimerkin Suomen Savukoskelta, niin tuossa vähän yli 1 100 asukkaan kunnassa valtuusto on todennut vuoden 2013 tilipäätöksessään mm. seuraavasti: "Savukoski on itsenäinen, hyvinvoiva ja elinvoimainen kunta. Kuntalaisille turvataan tarpeelliset palvelut lähipalveluna ja luodaan mahdollisuuksia monipuoliselle elinkeinoelämälle." Eipä pienen kunnan tavoitteita voi paljon paremmin kuvata. Savukoskella on Korvatunturin peruskoulu esikouluineen ja lukio. Koulussa on yhteensä 110 oppilasta, joista lukiossa vain 15. Keskimääräinen koulutuskustannus vuodessa on noin 12 000 euroa per oppilas, joka on noin 20% korkeampi kuin Juankoskella keskimäärin. Kukaan ei Savukoskella puhu sen puolesta, että esim. pieni lukio pitäisi jostain syystä lopettaa. Savukosken kouluissa myös ap- ja ip- kerhotoiminta on vilkasta ja Kokkiherhokin kokoontuu joka torstai ilta. Minun on erittäin vaikeata ymmärtää, että Juankoskella ihmisten luonnollisesta kouluttamisesta on syntynyt Juankosken Neron ja Karttusten perherehtorien aikana ylivoimainen tehtävä, joka vielä kuuluu jokaisen kunnan perustehtäviin. |
||
| alan mies | Re: Virallisia tutkimuksia luokkakoon merkityksestä oppimiseen | 16.8.2014 21.04 |
| Viimeisessä PISA-tutkimuksessa matematiikan taidoissa oli etusijoilla neljä kiinalaista valtiota ja viidentenä oli Etelä-Korea, jossa olen paljon oleskellut. Suomi oli sijalla 12 ja USA sijalla 26. Koreasta on tiedossa, että oppilaita on alemmilla luokilla 20 yhtä opettajaa kohti. Suomessa luku on 10 ja USA:ssa kalleimmissa yksityiskouluissa sama 10. USA:n yleisissä kouluissa ko. luku on 15. Miten tämä nyt sitten korreloi PISA-mittausten kanssa? On syytä katsoa tilastoja eikä pelkkiä mieli- ja muistikuvia. |
||
| Justiina | Re: Virallisia tutkimuksia luokkakoon merkityksestä oppimiseen | 16.8.2014 23.57 |
| Kyllä alan mies on niin ulalla omissa kirjoituksissaan, kun kukaan enää voi olla. Pisa-tutkimus on jo todettu heikoksi ja silti herra kaikkitietävä ingenjööri Oulun läheltä vai jaksaa jankuttaa samaa mantraa--- haukkuu muita ja on itse oikeassa omine mielipiteineen. On ainakin koulutus mennyt perseelleen, kun tollaisia jonninjoutavia lörinöitä jauhava itseriittoinenarsistikukkanen yrittää pönkittää omia juttujaan. Pysyisi poissa vaikka eteläkoreoissaan. |
||
| päättelijä | Re: Virallisia tutkimuksia luokkakoon merkityksestä oppimiseen | 17.8.2014 0.30 |
| alan miehen pitäisi nyt päästä vähitellen eteenpäin kouluanalyyseissään, koska PISA on valitettavasti jo vähän menneen talven lumia. PISAssahan mitataan muistaakseni 15-vuotiaiden taitoja seuraavissa aineissa: - matematiikka - luonnontieteet - lukutaito - ongelmanratkaisu Jos suomalainen koulujärjestelmä tuottaa maailman parhaita ongelmanratkaisijoita ja lukutaito on 100%:lla tasolla, niin miksi me ei Suomessa saada edes pahimpia yhteiskunnallisia ongelmia ratkaistua? Amerikkahan ja Ruotsikin on meistä lukutaidossa selvästi jäljessä, mutta silti noilla verokeilla menee vuodesta toiseen paremmin kuin meillä. Jenkeissähän erityisesti nuorten siirtolaisten lukutaito on vähän niin ja näin, mutta siitä huolimatta jenkit on käyneet jo kuussakin muistaakseni 1960-luvulla. Ruotsalaisilla taas markkinointitaidot on aivan toisessa luokassa Suomessa. Minusta ei ole paljon vaadittu, kun Kamrad on IKEA:ssaan havainnut, että asiakkaat saa mukavasti kauppaan, kun järjestää niille ilmaisen kyydin varastohalliin ja tarjoaa vielä edulliset lihapullat varstohallin kahviossa kaupanteon päälle. Suomessa taas Sukari joutui äskettäin ELY-keskuksen virkamiesten kynsiin, kun ELY-virkailijat kävi poistamassa Sukarin Ideaparkin kyltin tien varresta. Tiettävästi tuokin toimenpide on jo aiheuttanut monia uhkaavia liikenneonettomuuksiakin. Tietysti Sukari raukka on joutunut tekemään lukemattomia valituksia, mutta tiettävästi turhaan. Säännös, mikä säännös. alan mihelle voin kertoa, että nykypäivänä koulujen hyvyyttä tarkastellaan mielellään vähän laajemmasta näkökulmasta kuin pelkästään oppilaiden PISA-matematiikan numeroiden perusteella. Mitä tuohon lukutaitoonkin tulee, niin tässäkin kannattaa vähän pohdiskella sitäkin, mitä tuo lukutaito oikein merkitsee. Vesa Heikkinen on suomen kielen dosentti ja erikoistutkija Kotimaisten kielten keskuksessa. Hän on paljon tutkinut lukutaitoa työssään. Hän tutkii virka- ja säädöskieltä, lehtikieltä ja politiikan kieltä, kieleen liittyviä valta- ja ideologiakysymyksiä sekä ymmärtämistä ja kielitietoisuutta. Vuonna 2012 lukutaitopäivillä Heikkinen alusti seuraavasti: "Lukutaito ei ole selviö On taas aika viettää kansainvälistä lukutaitopäivää. Yhtä hyvin voitaisiin puhua edelleen lukutaidottomuuspäivästä, valitettavasti. Tälläkin foorumilla on muistaakseni mietitty, mitä lukutaito ja lukemaan oppiminen oikein ovat. Usein puhutaan erikseen mekaanisesta ja funktionaalisesta lukutaidosta. Tuttuja ovat myös sellaiset ilmaukset kuin medialukutaito, kuvanlukutaito, mainonnan lukutaito, kriittinen lukutaito ja niin edelleen. Tuntuu, että asiat ovat meillä hyvin. Huolta kannetaan erilaisista lukutaidon muodoista ja ulottuvuuksista, ei lukutaidosta sellaisenaan. Lukutaidosta on tullut meille itsestäänselvyys. Jos asiaa tarkastelee laajemmasta vinkkelistä, huomaa, että lukutaito (myös se ns. mekaaninen) on kaikkea muuta kuin selviö. Maailmassa on ilmeisesti noin 800 miljoonaa lukutaidotonta aikuista." Esimerkiksi Juankoskella voidaan tänään kysyä, mikä on juankoskisten päättäjien todellinen lukutaito? Juankosen Nero eli Ruuneperi on laatinut paksun nivaskan Kuopion liitospapereita kaupungin sivuille, mutta koska kukaan "päättelijää" lukuunottamatta ei ole papereista esittänyt minkäänlaisia arvioita tai kysymyksiä moneen kuukauteen, niin voidaan vetää sellainen johtopäätös, että juankoskelaiset ovat varmaan paperit lukeneet mekaanisesti, mutta luetun ymmärtämisessä on ollut vaikeuksia. Nykypäivänähän meillä Suomessa onkin tapana kirjoittaa kaikki viralliset paperit munkkilatinalla, jotka jokainen tietysti meillä osaa mekaanisesti lukea, koska kyllä meille peruskoulussa aakkoset opetetaan. Sitä meille ei välttämättä kuitenkaan opeteta, että miten me tuota munkkilatinaa ymmärtäisimme tai osaisimme tehdä siitä jonkun kysmyksenkin. Valtionhallinnossahan ja kunnissa munkkilatina on meillä erikoisessa suosiossa. KELANkin äskettäin valittu pääjohtaja kepun tri Liisä Hyssäläkin taannoin totesi KELA:n hakupapereista, että hän ei valitettavasti ainakaan osaa niitä täyttää, eikä siis ymmärrä niistä mitään. |
||
| alan mies | Re: Virallisia tutkimuksia luokkakoon merkityksestä oppimiseen | 17.8.2014 0.47 |
| Tällä sivustolla väitetään kaikenlaista eikä viitsitä tarkistaa tietoja. Ei Suomi mikään hyvä ole ongelmanratkaisussa ja USA vielä huonompi. Ja PISA:sta sanon, että sanokaa joku parempi vertailusysteemi. Kyllä se on maailmalla arvostettu ja kaiken aikaa kehittyvä systeemi. http://nces.ed.gov/surveys/pisa/pisa2012/pisa2012highlights_11a.asp |
||
| P | Re: Virallisia tutkimuksia luokkakoon merkityksestä oppimiseen | 17.8.2014 1.08 |
| Moro, ja vähän kritiikkiä PISA:sta ja muista vastaavista: " Jussi Tyni Niin sanotun PISA-tutkimuksen osoittama Suomen nuorison matematiikan huippuosaaminen on ajoittain herättänyt ihmetystä ainakin matematiikkaa perusopetuksen jälkeisissä opinnoissa opettavien keskuudessa ja matematiikkakilpailujen kaltaisten kansainvälisten matematikavertailujen kanssa puuhastelevien parissa. Ne vähät tiedot, joita PISA-tutkimuksessa käytettävistä tehtävistä on julkaistu, ovat antaneet PISA-skeptikoiksi tunnustautuneille aiheen epäillä, että tutkimuksen matematiikan osio on lähempänä luetun ymmärtämisen testiä tai perinteistä älykkyystestiä kuin varsinaista opitun matematiikan taidon selvitystä. On kiinnostavaa havaita, että samanlaisia epäilyksiä liittyy muihinkin oppimissaavutustutkimuksiin. American Mathematical Societyn tiedotuslehden Notices of the American Mathematical Society tammikuun 2011 numerossa on julkaistu California State Universityn (Northridge) matematiikan professorin David Kleinin kirjoitus What Do the NAEP Math Tests Really Measure? National Assessment of Educational Progress, NAEP, on Yhdysvaltain Opetusministeriön ylläpitämä jatkuva tutkimussarja USA:n perus- ja toisen asteen koulujen oppimistuloksista. Tutkimussarjassa selvitetään oppilaiden matematiikanosaamista neljäntenä, kahdeksantena ja kahdentenatoista kouluvuotena. Testien tuloksia käytetään monenlaisen kasvatustieteellisen tutkimuksen lähdeaineistona ja mm. eri osavaltioiden koululaitosten laatuvertailun pohjana. Vuosien mittaan testeissä saadut pistemäärät ovat lievästi kohonneet. Yhdysvaltain matematiikanopettajien keskusjärjestö, National Council of Teachers of Mathematics, on luonnollisesti lukenut tämän kehityksen opettajien ansioksi. Mutta vuodesta 2007 vuoten 2009 pistemäärät ovat pysyneet samoina. Yhdysvaltain opetusministeri Arne Duncan onkin kehottanut uudistuksiin, jotta ?saavutusten lisääntyminen kiihtyisi? ja erityisesti alakoulun opettajien koulutukseen on haluttu panostaa enemmän. Testin ja matematiikan välinen yhteys? David Klein ottaa kuitenkin esille testin ja matematiikan yhteyden tai sen haurauden. Samoin kuin PISA-tehtävät, myöskään NAEP-tehtävät eivät ole julkisia. Samoja tehtäviä nimittäin käytetään useita kertoja, niin kuin eri vuosien testien vertaaminen tietysti vaatiikin. NAEP samoin kuin PISA on kuitenkin julkaissut muutamia näytetehtäviä ? niillä voi kukin käydä testaamassa itseään osoitteessa http://nationsreportcard.gov/math_2009/. Geometrian tehtävä 4. luokan NAEP-testistä (Notices of the AMS, vol 58 no 1, s. 54) Tehtävät ovat yleensä monivalintoja, ja laskimia saa käyttää. Yksi neljäsluokkalaisten testin esimerkkitehtävä on ?Ms. Wylien ajomatka kotoa kauppaa kestää 15 minuuttia. Mikä on paras arvio kodin ja kaupan valise matkan pituudelle: a) 5 jalkaa, n) 5 mailia, c) 20 jalkaa, d) 200 mailia??, toinen ?301 ? 75 (allekkain merkittynä) on a) 226, b) 235, c) 236, d) 374.? Kahdeksasluokkalaisten algebran kategoriaan luokiteltu tehtävä on ?Lukujonon ensimmäiset numerot ovat 1, 6, 4, 9, 7, 12, 10. Ilmoita kaksi seuraavaa.? ? Klein esittää esimerkkejä myös geometrisiksi luokitelluista tehtävistä, jotka sisältävät kovin vähän geometriaa. David Klein ja hänen siteeraamansa lähteet ovat sitä mieltä, että NAEP on ennemmin perinteinen älykkyystesti (ja hän sanoo, että testin tuloksia on todella käytettykin osavaltioiden nuorten keskimääräisen älykkyysosamäärän vertailuun), eikä se näytä juuri mittaavan opittua matematiikkaa. Testin perusteella ei siis ole lupa tehdä johtopäätöksiä matematiikan opetuksen laadusta. Hän on myös sitä mieltä, että testin tuloksiin perustuviin kasvatustieteellisiin tutkimustuloksiin olisi suhtauduttava suurin varauksin. Suomessa PISA-tulokset ovat synnyttäneet riemua maailman kärkisijasta ja murhettakin, kun sijoitus on sitten vähän pudonnut. Antaisiko tämä amerikkalainen puheenvuoro meille jotain ajattelemisen aihetta?" Matti Lehtinen on Helsingin yliopiston matematiikan dosentti ja entinen Maanpuolustuskorkeakoulun lehtori. Hän toimii Suomen matematiikan olympiavalmennuksen johtajana. |
||
| Timo Saloviita | Re: Virallisia tutkimuksia luokkakoon merkityksestä oppimiseen | 18.8.2014 14.20 |
| Lainaus kirjasta "Luokka haltuun" (Saloviita, 2013 s. 22) Suomalaisia tutkimuksia opetuksen ryhmäkoon vaikutuksista on tehty ainakin kaksi. .. arviointineuvoston tutkimuksessa saatiin johtopää-tökseksi, että suuret ryhmäkoot vaikeuttavat opettajien työtä (Atjonen ym., 2008). Itse raportista kuitenkin ilmeni, että asiaa ei ollut varsinaisesti tutkittu, vaan kyse oli opettajien mielipiteistä. Toisessa tutkimuksessa selvitettiin yli 4200 peruskoulun yläasteen oppilaan oppimistuloksia (Alatupa, 2007). Tulos oli seuraava: ?luokkakoon kasvaminen aina 28 saakka korreloi positiivisesti koulumenestykseen, sen jälkeen negatiivisesti. Paras koulumenestys oli 24?30 oppilaan luokissa ja huonoin hyvin pienissä luokissa.? (Alatupa, 2007, 96). Pieniä luokkakokoja on perusteltu etenkin erityistä tukea tarvit-sevien oppilaiden tarpeilla. Tämän takia Jyväskylän erityispedagogiikan laitoksella tehdyn kirjallisuuskatsauksen johtopäätös on kiinnostava: ?Yhteenvetona edellisistä tutkimuksista voidaan sanoa, ettei luokan koko sinänsä näytä olevan yhteydessä heikkolahjaisten koulusuorituksiin ja sopeutumiseen? (Moberg, 1972, 26). Ulkomaisia tutkimuksia luokkakoon vaikutuksesta on runsaasti. Varhaisessa meta-analyysissa, joka perustui 77 tutkimukseen, Glass ja Smith (1978) totesivat, että luokkakoon pudotus 40:stä 30:een tuotti efektikooksi nollan. Pudotus arvosta 25 arvoon 15 tuotti myös nollaefektin. Ilmapiiriin pienillä luokilla oli vähäinen positiivinen vaikutus (0,24). Toisessa meta-analyysissa Slavin (1989) tarkasteli kahdeksaa tutkimusta, joissa oppilaat oli satunnaistettu erikokoisille luokille ja käytössä oli yli vuoden seuruu. Koon pudotus arvosta 25 arvoon 15 tuotti efektikooksi 0,13. Vaikutus ei ollut kumulatiivinen eli ajallisesti kasautuva ja katosi myöhemmin. Kuuluisin tutkimus luokkakoosta tehtiin vuonna 1985 Yhdysval-loissa. Se tunnetaan nimellä Project STAR. Mukana oli 6500 oppilas-ta. Opettajat ja oppilaat satunnaistettiin erikokoisiin luokkiin ja oppi-mistuloksia seurattiin kolme vuotta kolmannelta luokalta viidenteen. Mukana oli kolme ryhmää: pienet luokat (13?17 oppilasta), tavalliset luokat (22?26) ja tavalliset luokat, joissa oli kouluavustaja. Saadut efektikoot vaihtelivat välillä 0,15 ja 0,27. Vaikutukset olivat kasautu-via ja säilyivät. Positiivisin vaikutus pienillä luokilla oli etnisiin vä-hemmistöihin. Sen sijaan avustajan mukanaololla ei ollut vaikusta oppimiseen (Hanushek, 1999). Toinen laaja tutkimus, Wisconsin SAGE-tutkimus, tehtiin vuonna 1999. Oppilaista puolet eli köyhyysrajan alapuolella. Luokkakoon pie-nentäminen luokilla 1?3 koosta 25 kokoon 12?15 tuotti STAR-projektiin verrattavia efektikokoja. Kiinnostava havainto oli se, että tuloksissa ei ollut eroja olipa luokassa 15 oppilasta ja 1 opettaja tai 30 oppilasta ja 2 opettajaa (Molnar ym., 1999). Laajassa brittiläisessä tutkimuksessa (Blatchford ym. 2002) oli mukana yli 9000 ensimmäisen luokan oppilasta Lontoon alueelta. Tulosten mukaan luokan koon pienentäminen ei parantanut oppimista suoraviivaisesti. Suunnilleen 20?25 oppilaan kohdalla oli tasanne, jossa ei näkynyt mitään vaikutuksia. Suurimmat positiiviset vaikutuk-set todettiin heikoimmilla oppilailla. Tutkijoiden mukaan ensimmäis-ten luokkien suositeltava koko olisi alle 25 oppilasta. Suomessa vain 7 % ensimmäisistä luokista oli tätä suurempia OPM:n tilastojen mukaan. Brittiläisten tutkimusten meta-analyysissa tarkasteltiin yhdek-sää tutkimusta, joissa oppilaat oli satunnaistettu 15?40 oppilaan luokkiin. Lukemisen osalta efektikooksi saatiin d = 0,20, kun luokka-koko putosi arvosta 25 arvoon 15 (Goldstein ym., 2000). Yhteenvetoa. Hattie (2009, 86) on koonnut yhteen tulokset 96 tutkimuksesta, joissa oli kaikkiaan yli puoli miljoonaa osallistujaa. Luokkakoon vaikutuksen keskimääräiseksi efektikooksi saatiin d = 0,21. Kun luokkakokoa on pienennetty 25 oppilaasta 15 oppilaaseen, efektikoot ovat vaihdelleet välillä 0,10 ja 0,20. Eri tutkimusten välillä ei ole havaittu suuria eroja saaduissa tuloksissa. Yhteenvetona voi todeta, että luokkakoon pienentäminen parantaa oppimista mutta vain vähän. Kun ottaa huomioon kustannukset, voi sanoa, että luokkakoon pienentäminen ei ole hyvä tapa kohentaa oppimista. " |
||
| JJ | Re: Virallisia tutkimuksia luokkakoon merkityksestä oppimiseen | 18.8.2014 15.17 |
| Hyvä nimimerkki-- Timo Saloviita- sanoppa miksi ministeri Virkkunen ja ministeriön tutkijat ovat esittäneet luokkakokojen pienentmistä: " Henna Virkkunen (kok): Arvoisa puhemies! Nimenomaan ryhmäkokojen pienentäminen on ollut yksi tärkeimmistä tavoitteista tässä Perusopetus paremmaksi -ohjelmassa, Pop-ohjelmassa, joka käynnistettiin tällä hallituskaudella. Ja kuten tiedämme, aikaisemmin meillä ei ollut edes Suomessa koottua tietoa siitä, minkä kokoiset ryhmät perusopetuksessa ovat. Opetusministeri Sarkomaan johdolla tällainen selvitys tehtiin ja viime marraskuussa saimme nuo tiedot. Kunnille on tänä vuonna ohjattu tuo 16 miljoonan euron valtionosuus nimenomaan tähän tarkoitukseen, ja kuten sivistysvaliokunta edellytti, ryhdymme nyt Kuntaliiton kanssa selvittämään, kuinka tuo raha on kunnissa ohjautumassa, onko se todella menossa siihen, mihin se tarkoitettiin, eli tähän ryhmäkokojen pienentämiseen. linkki tähän ? " Mainitsemasi tutkimukset on tehty yläluokille, ne ovat jokseenkin vanhoja ja melkein kaikki jenkeissä tehtyjä. Mainitse muutamia nykyajan tutkimuksia, kuten PV on tehnyt. |
||
| Timo Saloviita | Re: Virallisia tutkimuksia luokkakoon merkityksestä oppimiseen | 18.8.2014 15.23 |
| Opettajat haluavat vähemmän oppilaita, koska se vähentää heidän töitään. Vanhemmat myös, koska ajattelevat, että tällä tavoin opettajalla on enemmän aikaa heidän omalle lapselleen. Peruskoulussa on yli puoli miljoonaa lasta ja vanhempia on siten miljoona. Poliitikko, joka vastustaisi luokkakokojen pienentämistä, tekisi poliittisen itsemurhan. |
||
| pekka v | Re: Virallisia tutkimuksia luokkakoon merkityksestä oppimiseen | 18.8.2014 15.44 |
| Moro, on pakko siteerata erään ministerin ja poliittisen kentän nousukkaan kirjoitusta:" Kokkolan Sanomat 09.10.2008 - Pieni opetusryhmä on lapsen etu Pieni opetusryhmä on lapsen etu Riittävän pieni opetusryhmä on edellytys tasa-arvoiselle opetukselle. Opettajana tiedän, mikä ero on toimia opettajana 18 oppilaan ryhmässä tai 27 oppilaan ryhmässä. Ylisuuret ryhmäkoot toimivat esteenä sille, että opettaja voi huomioida kaikkien oppilaiden yksilölliset tarpeet. Yksilöllinen ohjaus on välttämätöntä sille, että jokaisen lapsen oppiminen voidaan turvata. Kyse on koulutuksen perusturvasta. Riittävän pienet opetusryhmät on unelma, jonka toteuttamiseen tarvitaan tekoja. Hallitus on kuitenkin jättämässä tämän tavoitteen "kotiläksyksi" seuraajilleen. On valitettavaa, että vielä löytyy niitä, jotka luulevat tämän ongelman ratkeavan lähes itsestään. Toivottavasti Kokkolan uuteen kaupunginvaltuustoon valitaan kuitenkin ihmisiä, jotka kantavat asiasta aitoa vastuuta." Tämä henkilö nousi, kuin tähdenlento ministeriksi, valtionvarainministeriksi asti, kunnes oman puolueen lasku alkoi v. 2013 ja nyt on ex-ministeri. Kirjoituksellaan ei tehnyt poliittista itsemurhaa, vaan pikemminkin poliittisen jyrkän nousun. |
||
| MK | Re: Virallisia tutkimuksia luokkakoon merkityksestä oppimiseen | 18.8.2014 16.14 |
| Heippa, ja tässäpä OAJ:n mielipide, joka oli uutisissa:" Mitä pienempi opetusryhmä, sitä parempaa on annettava opetus. Kyse ei ole yleistyksestä vaan faktasta, joka on yksi perusopetuksen laatukriteereiden olennaisimmista kirjauksista. -Ryhmäkoko on laatua, pieni on hyvä, vakuuttaa OAJ:n Seinäjoen paikallisyhdistystä vetävä luokanopettaja Päivi Nikkarikoski. Luokanopettajaliittoa johtava kollega Matti Sippola on samaa mieltä. Hän iloitsee kriteereihin lausuntokierroksen jälkeen saadusta kirjauksesta, joka linjaa ryhmäkoon kaikissa olosuhteissa 20-25 oppilaaseen." Mie luotan asiantuntijiin, enkä taloustutkijoihin. |
||
| Open koira | Re: Virallisia tutkimuksia luokkakoon merkityksestä oppimiseen | 18.8.2014 17.32 |
| Puheenvuoro Hesarista:" Koulujen monimuotoisuus turvattava Helsingin Sanomat uutisoi kyläkoulujen lakkautusuhasta Etelä-Suomen kunnissa (7.11.). Kirjoituksessa esitetään ajatus kunnan profiloitumisesta kyläkoulut säilyttävänä kuntana. Tästä löytyykin jo esimerkkejä, sillä muutamat kunnat ovat oivaltaneet, että kyläkoulut vetävät lapsiperheitä ja samalla veronmaksajia paikkakunnalle;ikääntymiskierre saadaan oikaistua. Vielä kuitenkin monissa kunnissa haetaan lyhytnäköisesti vain säästöjä. Niiden laskentaperusteita ei pystytä luotettavasti esittämään eikä näin ollen osoittamaan oikeiksi tai vääriksi. Hätiköiden tehdyt päätökset voivat osoittautua virheiksi, jotka merkitsevät vain tappioita; inhimillinen, kulttuurinen, sosiaalinen pääoma ohenee, mikä heijastuu ennen pitkää myös talouteen. Kyläkoulun kustannuksia ei voida sälyttää yksinomaan opetuksesta aiheutuviksi, sillä koulu palvelee kaikkia kyläläisiä. Kustannuksia voidaan alentaa sallimalla kouluille enemmän autonomiaa. Talkootyön osuus voi olla huomattavan suuri. Paikalliset olosuhteet vaihtelevat, mutta kyläkoulu voi tarjota tiloja päivähoidolle ja sen yhteydessä voidaan järjestää myös vanhusten ateriapalveluja ym. Ydinpalvelujen järjestämisessä tulee voida yhdistää julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin toimintoja. Tässä tarvitaan innovatiivisuutta ja hallinnollista joustavuutta. Yhteisöllisyyden merkitystä on vaikea rahassa mitata, mutta se lisää ihmisten hyvinvointia ja on todellista. Kansainväliset tutkimukset osoittavat, että suomalaiset lapset ja nuoret kärsivät muita useammin yksinäisyydestä ja turvattomuudesta. "Pikasäästöt" voivat osoittautua jonkin ajan kuluttua kustannuksiksi, sillä koulutus on sijoitus, joka tuottaa tulosta vuosikymmenien kuluessa; se on sijoitus osaamiseen, lasten terveyteen, fyysiseen kuntoon ym. Pitkät koulumatkat voivat uhata lasten terveyttä. Säästöt voitaisiin saada nopeasti jollakin muulla hallinnonalalla esim. siirtymällä kotimaisen energian käyttöön. Kunnat saavat koulutuksen järjestämiseen valtionapua, mutta se voidaan käyttää, mihin kuntapäättäjät haluavat. Tämä ns. korvamerkinnän poistuminen lainsäädännöstä edellisen talouslaman yhteydessä on johtanut tilanteeseen, jossa lasten sivistykselliset perusoikeudet ovat uhattuna. Tähän kiinnitti vakavaa huomiota oikeuskansleri Nikula jo vuonna 2000; tilanne on tästä heikentynyt koko ajan. Päättäjät ovatkin arvovalintojen edessä ja heiltä edellytetään vahvaa historian tajua, sivistystahtoa ja kokonaisvaltaista ajattelua, mikä tähtää tulevaisuuteen. Kaikkialta tätä ei ole löytynyt, sillä kouluja on lopetettu selvästi enemmän kuin oppilasmäärän väheneminen olisi edellyttänyt. Siksi tarvitsimme selkeää lainsäädännön tukea, ja läpinäkyvyyttä esim. valtionosuuksien laskentaperusteiden määräytymiseen ja niiden käyttöön kunnissa. Koulujen olosuhteet eri puolilla maata vaihtelevat. Siksi kaiken opetuksen standardointi on vakava uhka opetuksen laadulle. Keskittämiseen tähtäävän koulutuspolitiikan kustannuksista Suomen olosuhteissa emme vielä tiedä. Miksi emme salli monimuotoisuutta myös koulutuksen järjestämisessa. Suomi on Euroopan harvaanasutuin maa. Se on otettava huomioon palveluja järjestettäessä. Koulutuksen taloudesta kertovat tilastot osoittavat jo, että säästöjä ei ole syntynyt kouluja lopettamalla, sillä kustannukset ovat esim. vuosina 2000 - 2004 nousseet lähes neljänneksen. Erityisopetusta on ollut pakko lisätä, oppilashuollon menot ovat räjähtäneet käsiin; myöskään koulumatkojen kustannusten nousulla ei näy olevan loppua. Olemme tekemässä arvovalintoja. Onko viisasta hakea säästöjä pienimpien lasten perusopetuksesta, jonka merkitys on ratkaiseva juuri nyt, kun haetaan uutta suuntaa Suomen tulevaisuudelle? Ilmasto- ja energiapolitiikassa tähtäin on 40 vuoden päässä; koulutuksen kehittämisessä sen tulee olla vieläkin kauempana. Juuri nyt koulutuspolitiikka on tärkeintä tulevaisuuspolitiikkaa. EIRA KORPINEN kasvatustieteen, erityisesti opettajankoulutuksen, professori Jyväskylä " Vaikkakin kyse on pienistä kouluista on kyse siis myös pienistä luokkakoista. |
||
| alan mies | Re: Virallisia tutkimuksia luokkakoon merkityksestä oppimiseen | 18.8.2014 17.46 |
| Hyvät säyneisläiset, luetelkaa pienemmät kuin 16 oppilaan koulut Suomessa. |
||
| PV | Re: Virallisia tutkimuksia luokkakoon merkityksestä oppimiseen | 18.8.2014 17.46 |
| Moro, ja lisään tähän Korpisen mainion kirjoituksen:" Kyläkoulu on maaseudun vetovoimatekijä Kirjoittaja: Kasvatustieteen professori Eira Korpinen Maaseudun asukkaat ovat yli kymmenen vuoden ajan saaneet kokea peruspalvelujen alasajoa kyläkoulujen lopettamisena. Kun vielä vuonna 1990 oli noin 5 000 peruskoulua, viime vuonna niitä oli enää vajaa 3 100. Tästä saadaan syyttää sekä valtiota että kuntapäättäjiä. Valtionosuuslainsäädännön muutokset näkyvät koulutilastoissa. Kun niin sanottu korvamerkitty rahoitus poistui, kaikista kunnista ei ole enää löytynyt ymmärrystä kyläkouluja kohtaan, vaan niitä on lopetettu selvästi enemmän kuin oppilasmäärän väheneminen olisi edellyttänyt. Koulujen lopettaminen on koettu hyvin raskaana menetyksenä. Se on merkinnyt sivistyksellisen, sosiaalisen ja henkisen pääoman heikentymisen ohella myös yrittäjyyden edellytysten ohentumista. Lakkautuspäätöksissä ei ole kiinnitetty huomiota siihen, miten hyvä oppimis- ja kasvuympäristö kyläkoulu on oppilaille. Kun tutkimuksen mukaan Suomen maaseudun tytöt ovat "maailman parhaita lukijoita", voidaan tähän hakea selitystä myös kyläkoulujen opetuksen laadusta ja ainutlaatuisesta pedagogiikasta. Yhteisöllisyys vahvistuu Olen koonnut seuraavaan muutamia kyläkoulujen erityispiirteitä toimiessani vuodesta 1994 saakka yhteistyössä Tutkiva opettaja -verkoston kyläkoulujen opettajien kanssa. Peilaan tutkimuslöydöksiä erityisesti niin sanottuun moderniin oppimiskäsitykseen, johon pohjautuu myös perusopetuksen opetussuunnitelma. Ne korostavat oppilaan aktiivisuutta ja vastuuta omasta oppimisesta sekä yhteisöllisyyden kokemuksia; terveen itsetunnon kehittymistä ja motivaatiota elinikäiseen oppimiseen. Kyläkoulu tarjoaa ensiksikin oppimisympäristön, jossa on runsaasti mahdollisuuksia aktiiviseen toimintaan ja oppilaan itsenäiseen työskentelyyn. Koulu toimii "keskellä kylää"; sen piirissä tarjotaan runsaasti mahdollisuuksia myös koulun ulkopuoliseen opetukseen. Kyläkoulu ei ole ainoastaan lasten oppimisen paikka, vaan se on kaikille kylän asukkaille avoin oppimis-, jopa kulttuuri- ja hyvinvointikeskus, jossa eri-ikäiset voivat harrastaa ja opiskella yhdessä. Tällä on erityisen tärkeä merkitys lasten ja nuorten identiteetin kehitykselle sekä kaikkien kyläläisten hyvinvoinnille ja viihtyvyydelle. Samalla kouluun suunnatut materiaaliset investoinnit on voitu hyödyntää tehokkaasti. Toiseksi pieni kouluyksikkö on edullinen ympäristö erilaisille opetuksen innovaatioille. Kyläkoulu on edelläkävijä vuosiluokkiin sitomattomassa opetuksessa. Moderni tietoteknologia tarjoaa rajattomat mahdollisuudet toteuttaa muun muassa etäopetusta, ja eräät kyläkoulut ovat tässä uranuurtajia. Yhdysluokka on haaste opettajalle toteuttaa ongelmakeskeistä, eheyttävää opetusta, jossa hyödynnetään ympäristön asiantuntemusta ja elinkeinoelämää. Ilon pedagogiikka edustaa uusinta lähestymistapaa nykykoulun haasteisiin. Ongelmat ratkotaan yhteistoiminnallisesti Monet tärkeät taidot ja tiedot opitaan "luonnollisissa olosuhteissa" yhteistoiminnallisesti. Työskentelytapa muistuttaa tutkimuksen tekemistä: opettaja ottaa huomioon oppilaiden taustan, vanhempien, koulun muun henkilökunnan osaamisen ja laajemman yhteisön. Yhdessä oppilaiden kanssa asetetaan oppimisen tavoitteet ja ongelmat, kehitetään menetelmät sekä haetaan ongelmiin vastaukset. Tällöin oppilaat hahmottavat laajempia kokonaisuuksia yli oppiainerajojen. Tällaisessa oppimisessa suomalaiset erottautuivat muun muassa kansainvälisissä tutkimuksissa. Edelleen kyläkouluissa toteutuu hyvin koulutuksellinen tasa-arvo, sillä esimerkiksi erityisopetus voidaan hoitaa usein samassa opetusryhmässä. Lapsi saa käydä lähikoulua; lapsen ystävyyssuhteet säilyvät eikä lapsi leimaudu. Samalla voidaan jopa säästää kustannuksissa. Pieni oppilasryhmä turvaa oppilaalle yksilöllistä huomiota opettajan taholta, mutta myös varttuneempi oppilas ohjaa usein toista oppilasta. Moni kyläkoulu on ollut edelläkävijä kansainvälistymisessä, jota pidetään maamme henkisen ja taloudellisen kehityksen kulmakivenä. Suomalaiset kyläkoulut menivät ensimmäisinä mukaan esimerkiksi EU-ohjelmiin. Kielitaitoiset opettajat vetivät mukaan muita opettajia ja kouluja. Useat kyläkoulujen opettajat ovat verkottuneet myös kansainvälisesti. Koulun opetus- ja kasvatustyöhön kansainvälistyminen on tuonut aitoa innostusta muiden maiden ihmisiin sekä motivaatiota kielen opiskeluun. Suomalaisen kyläkoulun oppilas elää keskellä maailmankylää, sen aktiivisena jäsenenä. Verkostoitunut opettaja on arvostettu voimavara Kyläkoulun opettajan työ on vaativaa, haasteellista, mutta samalla mielekästä ja motivoivaa. Työ edellyttää laaja-alaisten tietojen ja taitojen hallinnan lisäksi organisaattorin, suunnittelijan sekä yhteistyön taitoja. Opettajalla saattaa olla useita yhteistyökumppaneita, joiden kanssa hän voi jakaa tehtäviä. Hän voi toteuttaa itseään ja hyödyntää erityistaitojaan sekä luovuuttaan vapaammin pienessä kouluyksikössä kuin suuressa koulussa olisi mahdollista. Hän saa apua ja tukea vanhemmilta, kyläläisiltä ja koulun muulta henkilökunnalta. Opettajan työ kyläkoulussa on esimerkki opettajuudesta, jossa on keskeistä monipuolinen yhteistoiminta vanhempien ja muiden asiantuntijoiden kanssa. Useat opettajat ovat myös monipuolisesti verkostoituneet, mikä edustaa "uusinta opettajuutta". Opettajan ammatti on Suomessa arvostettu; erityisesti kyläkoulujen opettajat kokevat olevansa arvostettuja. Kyläkoulujen opettajia tuetaan heidän työssään, mikä on työssä onnistumisen kannalta tärkeä asia. Ammatin arvostus heijastuu myös opettajankoulutukseen, jonka suosio on säilynyt korkeana lahjakkaiden nuorten ammatinvalinnassa; monilla miesopiskelijoilla on kyläkoulutausta. Onko meillä varaa tinkiä perusopetuksen laadusta, sillä juuri sitä merkitsee kyläkoulujen lopettaminen? Suomalaiset arvostavat hyvää koulutusta, jonka kivijalka on laadukas perusopetus. Maaseudun vetovoima ja ihmisten hyvinvointi riippuu monin tavoin niistä ydinpalveluista, joihin koulu kuuluu. Koulu turvaa kylän elämän sekä pitää maaseudun ja koko Suomen asuttuna. Monen lapsiperheen haave on maaseutumainen elämä. Sen avulla voidaan vastata myös kestävän kehityksen haasteisiin. EIRA KORPINEN Kirjoittaja on kasvatustieteen, erityisesti opettajankoulutuksen, professori Jyväskylän yliopistossa. " Minä puhun pienistä kouluista, pienistä luokista, joissa on pieniä oppilaita pienissä kylissä. |
||
| PV | Re: Virallisia tutkimuksia luokkakoon merkityksestä oppimiseen | 18.8.2014 21.50 |
| Moro, Keskisuomalainen lehdessä oli pääkirjoituksena:" Kyläkoulu on muutakin kuin koulu 13.11.2012 16:30 Syrjäytyminen, yksilön häviäminen massaan, sisäilmaongelmat, liian suuret ryhmäkoot, yksilöllisen ohjaamisen mahdottomuus, koulukiusaaminen? Tässä vain muutamia suurten opetusryhmien ja - tilojen tuomista ongelmista. Kyläkoulujen oppilasrajaksi ollaan asettamassa 40 oppilasta. Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Ulla Lauttamus (sd.) toteaa että ?toki ymmärrämme kyläkoulujen arvokkaan työn ja tiiviin yhteisön merkityksen?. (Ksml 8.11.) Eivätkö juuri tiivis yhteisö, yhteistyö ja yhteishenki ole sitä parasta ennaltaehkäisevää työtä aluksi mainittujen ongelmien karsimiseksi? Pienten koulujen ja yhteisöjen etuina näen sen, että ihmiset tuntevat toisensa. Ongelmiin on mahdollista puuttua ajoissa. Kyläkoulu on muutakin kuin oppimisympäristö. Se on usein kyläläisille myös vireä toimintapaikka kouluajan ulkopuolella. Eikä kyläkoulun lakkauttaminen poista oppilaita, vaan heille on tarjottava koulukyyti, opetustilat ja opettaja suuryksiköstä. Olisiko kuitenkin kustannustehokkaampaa kuljettaa kyläkoulun toimintaan tarvittava määrä oppilaita kuntakeskuksesta kylään, eikä päinvastoin? Esimerkiksi 36 oppilaan kouluun riittäisi neljä oppilasta, eli yksi taksilastillinen. Vaihtoehtonahan on kuljettaa 36 oppilasta suuryksikköön. Uskoisin, että kyläkouluun olisi menijöitä, jos sellainen mahdollisuus tarjottaisiin." |
||
| päättelijä | Re: Virallisia tutkimuksia luokkakoon merkityksestä oppimiseen | 18.8.2014 23.24 |
| Tällä palstalla on ollut tarkoitus keskustella Säyneisten kyläkoulun roolista, koulun tulevaisuudesta, kyläkouluista yleensä ja niistä muutoksista ja uudistuksista, joita Suomen "liitukaudelle" jämähtänessä koulujärjestelmässä välttämättä tarvitaan tulevina vuosikymmeninä. Itse olen ehdottanut, että Säyneisten kyläkoulusta tulee rakentaa Mallikyläkoulu ja vastaavaa konseptia voidaan sitten soveltuvin osin ryhtyä laajemminkin käyttämään ympäri laajaa Soumen niemeä. Suomessa on tällaiselle toiminnalle juuri nyt suuri tilaus. Matemaattisesti ja teknisesti suuntautunut alan mies on liittynyt "PISA-laulukuoroon" ja on aloittanut pienkoulujen ja pienryhmien morkkauksen, koska alan mies ei ole löytänyt valikoimistaan kansainvälisistä tutkimuksista selkeätä korrelaatiota siitä, että pienkouluissa ja pienryhmissä oppiminen tapahtuu paremmin kuin suurissa kouluissa ja luokissa. Jonkin verran itsekin erilaisten kouluvertailujen kanssa työskennelleenä voin alan miehelle todeta, että pelkät oppilaiden arvosanat esim. matematiikassa tai lukutaidoissa eivät millään tavoin vastaa kysmykseen: onko kysymyksessä hyvä vai huono koulu? Näillä muutamalla suoritukseen liittyvällä mittarillahan pyritään mittaamaan ainoastaan oppilaan tietynhetkistä suoritustilaa. Jos käytän lääketieteellistä vertauskuvaa, niin kysymyksessä on tavallaan potilaan kuumeen mittaamista. Jos kuumemittarissa saadaan lukemaksi vaikka 41 celcius-astetta, niin sen perusteella voidaan tietysti päätellä, että potilasta vaivaa joku tauti, mutta ei voida sanoa sitä, mikä potilasta vaivaa. Sellainen vaarakin on mitatatessa olemassa, että mittari on rikki. On tehtävä laajempia ja pitkäaikaisempia tutkimuksia kuin yksi hetkittäinen testitilanne. Joku psyykkinen testi saattaisi olla paljon relevantimpi kuin yhteenlasku- tai kertolaskutesti. Eilen viimeksi todettiin Zürichissä, miten monimuotoinen on tuo ihmisen mieli. Sandra Erikssoniahan pidettiin lähes varmana kultamitalin voittajana vielä silloin, kun lähtölaukaus pamahti. Kaiken piti sopia Sandran taktiikkaan ja kuntokin oli huippuluokkaa, mutta Erikssonin tankki olikin täysin tyhjä jo 4. kierroksella. Toisin kävi nyt kullitetulle Pielaveden Ronssi Ruuskaselle, joka osoittautui olevan aivan ylivoimainen keihäänheittäjä Euroopassa ja ilmeisesti koko maailmassa juuri nyt. Kaikesta huolimatta kullitetun Ronssi Ruuskasen piti koko kesän karsinnoissa todi8staa, että hän osaa heittää keihästä pitkälle. Välitän Pielaveden Ruuskasen vaatimattomalle Antille parhaat onnitteluni nyt Vapaajuankosken kautta! Antti on ollut jo nuorena lahjakkuus ja kilpailuhenkinen. Monien vastoinkäymisten kautta hänestä on kasvanut hiljainen ja itsevarma voittajatyyppi. Ruuskanen on nähtävästi ollut luonnonlahjakkuuus, mutta hänkin on tarvinnut esimerkkejä ja henkistä tukea kypsyäkseen suurten kilpailujen voittajaksi. Kullitettu Ronssi Ruuskanen on sanonut menevänsä Pielvedellä ensimmäisenä saunaan. Tappiotaan itkemään lähtenyt Sandra Eriksson on taas puolestaan todennut, että ?nyt tarvitsen mentaalivalmentajaani?. Kiitokset Moro Pekalle monista kouluasiaa valaisevista siteerauksistasi, jotka ansaitsevat aihetta syvälliseenkin mietiskelyyn myös Juankoskella. Kasvatustieteen professori Eira Korpinen näkyy kiihkottomasti paneutuneen kyläkolujen ongelmiin ja on tehnyt niihin liittyviä mielenkiintoisia havaintoja (kts. alla): "Maaseudun asukkaat ovat yli kymmenen vuoden ajan saaneet kokea peruspalvelujen alasajoa kyläkoulujen lopettamisena. Kun vielä vuonna 1990 oli noin 5 000 peruskoulua, viime vuonna niitä oli enää vajaa 3 100. Tästä saadaan syyttää sekä valtiota että kuntapäättäjiä. Valtionosuuslainsäädännön muutokset näkyvät koulutilastoissa. Kun niin sanottu korvamerkitty rahoitus poistui, kaikista kunnista ei ole enää löytynyt ymmärrystä kyläkouluja kohtaan, vaan niitä on lopetettu selvästi enemmän kuin oppilasmäärän väheneminen olisi edellyttänyt. Koulujen lopettaminen on koettu hyvin raskaana menetyksenä. Se on merkinnyt sivistyksellisen, sosiaalisen ja henkisen pääoman heikentymisen ohella myös yrittäjyyden edellytysten ohentumista. Lakkautuspäätöksissä ei ole kiinnitetty huomiota siihen, miten hyvä oppimis- ja kasvuympäristö kyläkoulu on oppilaille. Kun tutkimuksen mukaan Suomen maaseudun tytöt ovat "maailman parhaita lukijoita", voidaan tähän hakea selitystä myös kyläkoulujen opetuksen laadusta ja ainutlaatuisesta pedagogiikasta." Pedagogeiksi heittäytyneiden alan miehen ja Koillis-Pravdan tuottaja Suomisen on selvästi syytä varata paikka vaikka opetusalan täydennyskoulutuskursseille, niin voivat sitten hieman syvemmällä rintaäänellä osallistua pienten kyläkoulujen lakkautuskeskusteluihin. Ilman alan tuntemusta uskottavuus saattaa muuten jäädä heikoksi. Minä en kuitenkaan oikein jaksa uskoa siihen, että esim. alan mies ryhtyy "kyläkoulujen valtakunnalliseksi saattohoitajaksi" samaan tapaan kuin VH on kunnostautunut metsäteollisuuden piirissä. Tuottaja Suomisesta en ole niinkään varma ainakaan Juankosken kaupungin systemaattisessa alasajossa, jossa työssä alan mies on valitettavasti myös kunnostautunut viime aikoina. Opetushallituksen toimesta on selvitetty viimeisten vuosien aikana myös runsaasti opetuksen järjestämistä mm. erilaisissa oppilaitoksissa. Tutkimuksissa on todettu, että oppilaiden lisäksi erityistä huomiota on kiinnitettävä oppilaitoksessa mm. ns. itsensä johtamiseen, jolla tarkoitetaan rehtorien ja opettajien oman työ johtamista. Toisena tärkeänä seikkana mainitaan ihmisten johtaminen. Oppilaitosjohtajilta edellytetään nykypäivänä myös hyviä esiintymistaitoja ja mm. työyhteisön johtamista jne.... Tästä tullaankin siihen aivan suomalaiseen peruskysymykseen, joka vaivaa meitä sekä valtion, kuntien, koulujen, sairaaloiden ja myös monien yritysten kohdalla. Meillä on vakavia johtamistaidollisia puutteita ja tästä syystä suomalaiset eivät oikein menesty kansanvälisillä foorumeilla, urheilukilpailuissa tulee useimiten pahoja pettymyksiä ja liike-elämässäkin tehdään runsaasti virhearvioita. Suomalaiset on koulutettu herran pelkoon ja asioiden johtamisessa meillä yhä edelleen eletään ns. management by perkele-aikaa. Esim. ruotsalaiset ovat jo kymmeniä vuosia sitten havainneet, että tiimityö ja mentorointi koulujenkin pienryhmissä takaa parhan tuloksen vähän allalla kuin alalla. |
||
| alan mies | Re: Virallisia tutkimuksia luokkakoon merkityksestä oppimiseen | 18.8.2014 23.40 |
| En minäkään usko että jotkut ylioppilastodistuksen arvosanat tai PISA-tulokset ennustaisivat mitään elämässä menestymisestä tai ihmiselon onnellisuudesta. Minä olen kuitenkin sen verran kierrellyt ja asunutkin Singaporessa, Kiinassa, ja Koreassa ja siellä jo kymmeniä vuosia sitten nähnyt, että ne kansat ovat hyvinvoivia jatkossa ja kepittävät taloudellisesti kaikki muut kansat ja alueet. Minä olen vain katsellut heidän PISA-tuloksiaan myös ja todennut, että he ovat niissäkin kärjessä huolimatta siitä, että heillä on suurimmat luokkakoot. Onko päättelijä niin paljon Vanhasen ukon ihailija, että väittää tämän olevan geeneissä. |
||
| asioista perilla oleva | Re: Virallisia tutkimuksia luokkakoon merkityksestä oppimiseen | 19.8.2014 10.42 |
| Pahin virhe,mitä Säyneisenkoulu kohdalla on tapahtunut,on se että koulua on pidetty itsestään selvyytenä,sen olemassa olon edellytyksiin ei viimeisimmän taistelun jälkeen ole ollut kenelläkän aikaa saatikka mitään kiinnostusta ja niissä harvoissa tilaisuuksissa missä on voinut koulun sisäisistä asioista keskustella on käsketty lopettamaan ,kun kellokin on jo niin paljon. Koulun kohdalla ajatellaan että yhteisöllisyys on se kantava voima,mutta missä lopulta kulkee se raja missä yksilön etu ajaa yhteisön edun edelle,vai onko yksilön uhrattava tarpeensa kuten mm, erityisopetuksen tarve yhteisön edunvuoksi. Miten yhteisöllisyys on näkynyt viimeisien vuosien aikana koulumme arjessa tai juhlassa? Onko lasten riitoja ja erimielisyyksiä ratkottu hyvässä hengessä? Ymmärtäen myös toista osapuolta,vai onko syyllistytty siihen ,että minun lasta ei sinun pentusi kiusaa? Onko kaikkia vanhempia kohdeltu kunnioittavasti kouluyhteisön jäseninä? Millaista hedelmää se yhteenhiileen puhaltaminen ja tulevaisuuden uskoon luominen viime taistelun jälkeen on kantanut,kun ollaan nyt tässä tilanteessa? Onko vastuu kyläkoulusta yksin koulusta lähteneitten? |
||
| mielipiteeni | Re: Virallisia tutkimuksia luokkakoon merkityksestä oppimiseen | 19.8.2014 11.25 |
| Ylläolevan kysymykseen: on ja on. Miksi samat henkilöt vastustavat ja väittävät valitusten tehvneitä valehtelijoiksi, vaikka he juuri yrittävät tehdä asioiden eteen jotain konkreettista. |
||
| päättelijä | Re: Virallisia tutkimuksia luokkakoon merkityksestä oppimiseen | 19.8.2014 14.42 |
| alan miehelle nyt kiitos hieman rauhoittuneesta PISA-hurmiosta. Minä tiedän, että sinä pystyt myös innovatiiviseen ajatteluun, josta todistuksena minulle tulee mieleen ehdottamasi Tectasta valmistettu "pahvinen polkupyörä". Minulle jäi siinä vielä kuitenkin epäselväksi, olitko ajatellut tandem-mallista vai pelkkää yksinpoljettavaa munamankelia. Jos olit ajatellut vaikka munamankelia, niin ajatuksesi oli jäänyt vielä vähän vaiheeseen, koska lainaleikkauksen kohteena oli kaksi konkurssiyritystä, kuten me kaikki tiedämme. Leikkaukset onnistuivat Kuopiossa hyvin, kun Juankosken Nero toimi kirurgin avustajana leikkaussalissa, mutta nyt näyttää kuitenkin siltä, että potilaat kuolee. Olisiko ylikuntoon joutunut Nero mahdollisesti unohtanut sakset potilaiden mahoihin? Varmuudella voidaan kuitenkin todeta, että Juankosken Nero toimi tässäkin asiassa taatusti "valekirurgin papereilla". alan miestä voin rauhoitella, että en ole "vanhasen ukon" ihailijoita, mutta sekin tilastollinen analyysi vain osoittaa sen, että puoskareita ja politikkoja ei koskaan pitäisi päästää käsittelemään tilastollista aineistoa. Minusta olisi ihan hyvä, jos yhteiskuntatieteilijöiden ja etenkin politikkojen opetusohjelemista poistettaisiin tykkänään tilastotiede. Sen verran paljon tuhoa nuo politiikot ovat tilastotieteen varjolla eri yhteiskunnissa tehneet. Sinänsä hyödyllisen kansantaloustieteen alalta tulee mieleen äkkiseltään myös monia matemaattisesti ja tilastotieteellisesti kunnostautuneita merkkihenkilöitä, joiden ajattelussa ei nykypäivän ihminen näe paljon järjen häivää. alan mies varmaan hyvin muistaa myös Malthuksen kuuluisan väestöteorian, kun hän jo 1798 havaitsi, että väestö kasvaa eksponentiaalisti geometrisessa sarjassa ja peltopinta-ala vain lineaarisesti aritmeettisessa sarjassa, josta hyvin nopeasti seuraa ruuan loppuminen, nälän hätä ja maailman väestömäärä lähtee laskuun. Vähän myöhemmin katkeroitunut saksalainen Karl Marx intoutui kirjoittamaan Pääomansa ja mitä saikaan aikaan kirjallaan kiihkomielisten kommunistien käsissä. Tästä ajatusvirheestä ei ole vieläkään selvitty. Rooman klubissa taas 1970-luvulla Suomenkin Pentti Malaska puolestaan kehitteli ajatusta erilaisten raaka-aineiden ja öljyn loppumisesta tilastotieteellisin keinoin. Nythän voidaan todeta, että Penttikin erehtyi pahasti analyyseissään, kun meni "viivottimella" ennustelemaan. Moni näistä "suurista ajattelijoista" unohtivat sen, että ihminen on luova olento, joka pystyy hätätilassa muuttamaan käytöstään. Amerikka on hyvä esimerkki maasta, joka vuodesta toiseen pystyy luomaan uudestaan nahkansa ja nyt on yhden vuosikymmenen aikana muuttumassa energiassakin omavaraiseksi. Sillä kehityksellä on lähes yhtä suuri merkitys kuin internetillä. Jostain kumman syystä juankoskelle ei ole siunaantunut luovia ihmisiä vuosikymmeniin ja siksi kepulaisten tyyliin "viivottimella ennustaminen" on ollut juankoskisten tapa hoitaa asioita vuosikymmenet. Epäonnistuminen ei ole kuitenkaan luonnon laki, kuten juankosken "hölmöläiskunnassa" ajatellaan, vaan kysymyksessä on yhteiskuntaan syvälle juurtunut kunnollisen ja kaukonäköisen johtajuuden puute. Tästä syystä Juankoski menettää itsenäisyytensä ja palvelutaso kunnassa tulee jyrkästi laskemaan lähimmän 10 vuoden aikana. Tätä ennustettani en ole tehnyt viivottimella, vaan katsomalla räjähdysmäisesti kasvavan Kuopion tulevia taloushaasteita ja 5 vuoden suojapykäliä. Säyneisten taannoisen Juankosken kuntaliitoksen johdosta täysin unohdettujen asukkaiden ja ikiaikaisen kyläyhteisön kannattaakin aloittaa palveluyhteistyöstä keskustelut kehittyvien itsenäisten naapurikuntien kanssa kuten Rautavaara, Juuka, Kaavi ja Tuusniemi. Niistä kunnista löytyy yhä edelleen innovatiivisuutta. Juankoskelta ja Kuopiosta sitä ei näköjään enää valitettavasti löydy. Juankosken Neron aikana Juankoski on ollut johtajaa vailla oleva "ajopuu". |
||
| alan mies | Re: Virallisia tutkimuksia luokkakoon merkityksestä oppimiseen | 19.8.2014 20.12 |
| Tällä sivustolla on puhuttu perusopetuksen ryhmäkoosta ja sen pienentämisestä. Kukaan ei ole vaivautunut ottamaan selvää, mikä on tilanne nyt Suomessa. Sehän selviää seuraavista linkeistä: http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Koulutus/koulutuspolitiikka/Hankkeet/pop/liitteet/Opetusryhmakoot2013.pdf http://www.kunnat.net/fi/tietopankit/tilastot/opekutilastot/perusopetus/Documents/Peruskoulujen%20ja%20oppilaiden%20m%C3%A4%C3%A4r%C3%A4n%20kehitys.pdf Ken ei jaksa lukea, niin seuraavassa muutama yhteenveto: Vuodesta 2008 ryhmäkoot ovat pienentyneet Seuraavat luvut sisältävät 1-6 vuosiluokat, esiopetusryhmät ja yhdysluokat Keskimääräinen opetusryhmäkoko keväällä 2013 oli koko maassa 18,8 oppilasta ja Pohjois-Savossa 18,7 Pienimmät opetusryhmät vuonna 2013 olivat Enontekiöllä (6,96) ja Kustavissa (9,5) Nyt siis Säyneisen koulu on aivan kärjessä opetusryhmäkoon pienuudessa (keskiarvo Säyneisen koulussa alle 8). |
||
| luottamushenkilö | Re: Virallisia tutkimuksia luokkakoon merkityksestä oppimiseen | 19.8.2014 20.20 |
| Hienoa Säyneinen. Nyt saa lapset hyvää koulutusta ja huolenpitoa. Ei tartte mennä busseilla kouluun ja lisätä koulupäivän kokoa n. 4 tunnilla. Tämä on hienoa ja onnittelen Säyneistä hyvästä päätöksestä. On tietenkin odotettavissa, että lukumäärä kasvaa, jos kunnan johto on ajan tasalla ja lisää oppilaiden määrää ja samalla lisää opettajien määrää. Kiitos nimimerkki- alan mies- sillä taidat olla hyvin paneutunut koululuokkien liian suuriin kokoihin ja haluat tulevaisuuden lapsille hyvät pohjat tulevaisuuteen. |
||
| alan mies | Re: Virallisia tutkimuksia luokkakoon merkityksestä oppimiseen | 19.8.2014 20.38 |
| Sosiaalidemokraattisen valtionvarainministerin ja opetusministerin aikoina tavoitteena oli kyllä pienentää noita suurimpia yli 20:n oppilaan ryhmäkokoja ja saada niin keskiarvo pienemmäksi. Ei ollut tavoitteena lisätä aivan pienimpiä ryhmäkokoja. Sitä olen koettanut selittää. |
||