Keskustelu
| alan kolmas mies | Maatalouden kriisi ja tuotantosuunnan muutos | 17.6.2016 2.02 |
| Erika Suominen lopetti keskustelun maatalouspolitikasta viime marraskuussa, kun oli tutustunut Oras-2016 ohjelmaan, jossa puheenjohtajat osaltaan sitoutuivat huolehtimaan viljelijöiden tiomeentulon turvaamisesta ja jaksamisesta. Erika oli vakuuttunut, että ei tässä mitään hätää ole, koska insinööri Juhan Sipilän hallitusohjelmassa maatalouden byrokratia puretaan, lomituspalvelut turvataan ja rahoituksen puolella apuun otetaan korkotukilainat, valtiontakaukset ja vakauttamislainat. AKM oli taas kiinnittänyt huomiota siihen, että Suomi kaatuu poskettomiin työttömyysmenoihin, miljardien maataloustukiin ja monopoli-soteen. Nyt on Juhalla mennyt jo yli vuosi ja koossa on vasta kauppojen aukioloaikojen lievä muutos. Kiky on allekirjoitettu, mutta kattavuus on jäänyt vajaaksi ja ekonomistit on jo laskeneet, että Kiky on oikean suuntainen toimi, mutta täysin riittämätön. Sotessakin virkamiehet ovat jo aloittaneet spekuloinnin, että eihän sitä valinnan vapautta voikkaan Suomessa sallia. Milloin virkamiehet tai poliitikot ovat ymmärtäneet yritystoiminnasta mitään? Tiistaina tuli sitten Juhalle viimeinen niitti eduskunnassa, kun Kristillisten Peter Östman esitteli maatalouspolitiikkaa koskevan välikysymyksen. Täytyy sanoa, että välikysymys ei tullut yhtään liian aikaisin. Taisi jopa tulla liian myöhään. Kysymys on lähes 300 000 ihmisen toimeentulosta, ruokahuollosta ja Suomen kauppataseesta. Vastaamassa oli kaksi maatalousministeriä: Kimmo Tiilikainen (kepu) ja Petteri Orpo (kok). Tiilikaisen mukaan maataloudessa kannattavauus ja maksuvalmius ovat heikkoja, koska tuottajahinnat ovat laskeneet, mutta kustannukset ei. Olisin odottanut Orpoltakin jotain kommenttia, kun innolla on hakeutunut valtiovarainministeriksi. Ei tullut. Kimmo totesi, että viivästyneet tuet on pantu maksatukseen ja Juha Sipilä puolestaan on vielä jäänyt odottelemaan EU:n päätöksiä. Täytyy ihmetellä, että Suomen maatalouspolitiikkaa hoidetaan tällaisella tyylillä. Tyyli on ollut sama kymmeniä vuosia putkeen. Nyt viimeistään on selvää, että tällainen meno päättyy isoon katastroofiin, jos entinen meno jatkuu. Kun tarkastelee maatalouselinkeinon kehitystä Suomessa viimeisen 20 vuoden aikana, niin kyllä ihmetyttää millaisia maatalousministereitä meillä on ollut. Miksi asioiden on annettu ajautua nykyiseen tilaan. Olisi ollut hyvä, jos välikysymyskeskustelussa joku oli vaivautunut kaivamaan maatalouteen liittyviä tilastoja, niin ehkäpä keskustelu olisi silloin johtanut joihinkin konkreettisiin parannusehdotuksiin. Näistä tilastoista olisi hyvin helpolla selvinnyt, että vuonna 2014 maa- ja puutarhataloudessa tuottojen määrä oli 5.860 miljardia euroa. Kun samana vuonna kustannuksia oli 7.085 miljardia euroa, niin maataloudessa alijäämää oli 1.225 miljardia euro. Alijäämän kehitys vuosina 2000-2014 on ollut seuraava (milj. euroa) 2000 -651 2005 -1 299 2013 - 1 249 2014 - 1 226 Mikäli kaikki maatalouteen liittyvät tuet jätetään huomiotta, olisi alijäämää syntynyt seuraavasti (milj. euro): 2000 -2 424 2005 -3 262 2013 - 3 243 2014 - 3 180 Välikysymyskeskustelussa keskittyneen päivittäistavarakaupan liian vahva rooli alkutuottajiin verrattuna tuotiin esiin. Jos kuitenkin katsoo S-ryhmän ja Keskon tuloksia, niin esim. vuonna 2015 S-ryhmän voitto oli 304.0 milj. euroa ja Keskolla 117.4 milj. euroa. Vaikka näiden päivittäiskauppiaiden tulokset laitettasiin nollaksi, niin maatalouden yli 1.2 miljardin euron alijäämä ei täyty. Ainoaksi keinoksi jää tuotannon jalostusarvon oleellinen nosto. Valiostakaan ei ole enää maitotilallisille paljon apua. Vuonna 2015 Valion materiaalihankinnat olivat yhteensä 1 080.3 milj. euroa ja tulos jäi vain 12.6 milj. euroon. Valion maitotuottokin laski vain 36.5 snt/l, kun se oli vuonna 2013 vielä 48.0 snt/l. Kun sitten tarkastellaan elintarvikkeiden ja maataloustuotteiden tuontia ja vientiä, niin saadaan seuraavanlaiset murheelliset lukusarjat (milj. euroa): Elintarviketeollisuuden tuotteet (kauppataseen vaje) 1995 -253.2 2005 -819.3 2013 -1 842.2 2014 -1 911.2 Maataloustuotteet (kauppataseen vaje) 1995 -401.4 2005 -605.8 2013 -940.7 2014 -899.3 Kaikki elintarviketuotteet (kauppataseen vaje) 1995 -654.6 2005 -1 425.1 2013 -2 782.9 2014 -2 810.6 Tilasto on järkyttävä. Vaikka Suomessa maatalouteen jaetaan tukea tänä päivänä markkinatuki huomioiden varmaan ainakin 3 miljardia euroa vuodessa, niin siitä huolimatta maatalouselinkeino on raskaasti tappiollista ja kaiken lisäksi maataloustuotteiden tuonti on nykyään jo lähes 3 miljardia euroa suurempi kuin vienti. Paljon puhuttu Venäjän vientisanktio on hyvin lähellä hyttysen kusta murheellisessa kokonaiskuvassa. Vuonna 2014 maataloustuotteiden kokonaisvienti Venäjälle oli vain 309.8 milj. euroa. Huvittavaa on, että teollisesti valmistetuissa tuoteryhmissä vienti oli suurempaa kuin tuonti vuonna 2014 vain seuraavissa tuotteissa: - maitotuotteet, ylijäämä 52.8 milj. euroa - maltaat, ylijäämä 14.5 milj. euroa Teollisesti valmistetuissa tuotteissa rehujen (meneekö tämäkin lehmille?) kauppatase oli vuonna 2014 peräti -261.2 milj. euroa alijämäinen. Kyllä näistä maitotalouteen liittyvistä lohduttomista luvuista pitäisi pöhlöimmänkin kepuloisen nähdä, että Suomi ei lähde millään nousuun, vaikka nykyisiä maitotaloustuotteita tuettaisiin kolmella miljardilla eurolla vuosittain. Metsäteollisuudessa on tututtu siihen, että jos tuote ei käy kaupaksi riittävällä hinnalla, niin tehdään tuotantosuunnan muutos. Varkauden tehtaatkin pelastettiin muuttamalla hienopaperikone laineri ? ja WTOP koneeksi. Kokonaisinvestointi oli vain 120 milj. euron luokkaa eli murto-osa uudesta laineritehtaasta. Suomen maataloudessa tarvitaankin vastaava tuotannonsuunnon muutos. Ei riitä se, että luomuministeri Kimmo Tiilikainen etsii yhdessä elintarvikeyritysten kanssa uusia vientikohteita Food of Finland-kasvuohjelman kautta, kun maataloustuotteiden teollinen ja alkutuotannon rakenne näyttää olevan pielessä. Kaikesta näkee sen, että Suomen maatalospolitiikka tarvitsee perustavaa laatua olevan tuuletuksen. Suomen kansan kantokyky ei kestä sitä, että miljardikaupalla vuodesta toiseen tuetaan sellaista toimintaa, joka ei kuitenkaan näytä parantavan Suomen omavaraisuusastetta teollisesti valmistettujen eikä myöskään maatalouden alkutuotteiden osalta. Jo mutamaan kertaan olen todennut seuraavaan totuuden: Siis Ceterum Cenceo: maidon liiallinen litkiminen on useiden Suomen kansantautien kepuloinen juurisyy. Tämä juurisyy on tullut maksamaan Suomelle satoja miljardeja euroja kansantauteina ja maataloustukena, eikä kukaan ole halunnut selvittää puolueettomasti sitä, mikä merkitys on sillä, että Suomessa litkitään pääasiassa A1 pastoroitua ja homogenisoitua maitoa vuodessa keskimäärin 135 kg per capita, kun Japanissa litkintäaste on vain 30 kg per capita. Suomeen tarvitaan pikimmiten ns. Maatalouden Master Plan tai Maito Master Plan. Muutoin on vaara, että koko kansa häviää maailman kartalta. Koska Juankosken kuntaliitoksen jälkeen Kuopio on Suomen surin maitokunta, onkin syytä aloittaa Suomen vahvasti maitoon nojaavan kriisiytyneen maatalouden tuotantosuunnan muutostyöt juuri Pohjois-Savosta. |
||
| alan mies | Re: Maatalouden kriisi ja tuotantosuunnan muutos | 17.6.2016 5.19 |
| Kaikesta edellisestä huolimatta ak-ämmän ratkaisu mamujen kotouttamiseen on antaa pieni peltotilkku viljeltäväksi. |
||
| alan kolmas mies | Re: Maatalouden kriisi ja tuotantosuunnan muutos | 29.6.2016 0.01 |
| Urbanisoitunut alan mies on yllä olevalla kommentillaan taas osoittanut, että alan miehen ymmärrys maaseudusta on haihtunut savuna ilmaan pitkään jatkuneen kaupunkiköpöttelyn johdosta. Kun AKM on paljastanut Suomen maatalouspoliitikan täydellisen umpikujan, niin epätoivoinen alan mies loukkaavasti esittää nyt muka AKM:n ajatuksena sen, että maatalousmaata pitäisi jakaa vain pienen peltotilkun verran mamuille heidän henkensä pitimiksi. Sinänsä tuottamattoman pelto- ja viljelysalan tarjoaminen mamuille voi olla ihan ajattelemisen arvoinen asia. Alun perinhän AKM esitti valtion metsien laajamittaaista vuokraamista manuille tervetuliaislahjana. Välittömästi alan mies ampui tämänkin ajatuksen heti alas ilman minkäänlaisia järjellisiä perusteita ja laskelmia toimenpiteen dynaamisista vaikutuksista. Nyttemmin on käynyt selväksi, että Venäjän Putinkin on käynyt lukemassa VAPAASTA AKM:n rakentavia ehdotuksia. Volodja on jo käynnistänyt Siperian laajojen maa-alueiden yksityistämisen Siperiaan muuttajille. Suomessahan olisi miljoonia hehtaareita vajaassa käytössä olevaa pelto- ja viljelysmaata sekä tietysti valtion metsiä ja kalaisia vesialueita. Parhaimmillaankin näiden alueiden ja pääominen vuotuinen tuotto on nykyään vain 1-2% prosentin luokkaa. Olisi luullut, että insinööri Sipilä olisi kiinnittänyt tähänkin oleelliseen asiaan huomiota, kun yrittää epätoivoisesti laittaa valtion taseenkin tuottamaan kuolemaan tuomitulla digi-kikyloikallaan. Maatalousministerit Orpo ja Luomu Tiilikainen ovat myös raskaasti epäonnistuneet maatalouden uudistamisessa. eikä insinööri Sipilällekään voi millään antaa puhtaita papereita akuutin Suomen talouskriisin hoitamisessa. Suomen maatalous ei nouse alhosta, ellei tosiasioita tunnusteta ja todeta, että nyt täytyy painaa reset-nappia. Miljardeja euroja ei voida syytää maaseudun tukemiseksi entiseen tyyliin, ellei tiedetä mitä yhteisillä rahoilla tehdään. Meillä on ollut oikoinaan elintarvikealalla jopa Nobel-palkinnon saanut biokemisti AI Virtanen, joka loi pohjan Suomen maataloudelle ja maitokulttuurille, myös Valiolle. Nyt ajat ovat kuitenkin toiset ja kaivataan todellista muutosta. Ensinnäkin on tunnustettava, että MTK:n laskelmat maatalouden kannattavuudesta eivät ole riidattomia. Maatalouden heikkoa tilaa on meillä ja myös EU:ssa selvästi liioiteltu, johon mm. valtiontalouden tarkastuslaitos on kiinnittänyt huomiota jo vuonna 1999. Samoin kuin Suomen EU-politiikassa yleensäkin, meillä on ollut käsitys, että meillä on maataloudessakin vain yksi mahdollinen suunta- se entinen hyväksi havaittu. Maatalouden tehtävänä on turvata kotimainen ruokahuolto ja varmuus. Tämä strateginen päämäärä on kuitenkin osoittautunut virheelliseksi. Meidän tulee maksimoida kalliin viljelysmaan tuotto. Se merkitsee sitä, että meidän tulee valmistaa elintavikebrandeja, joita voidaan viedä maksimaalinen määrä kasvaviin vientimaihin. Siinä ohessa turvaava oma elintarvikehuoltokin tulee myös terveellisesti hoidettua. Muualla maailmassa ei esim. litkitä maitoa sellaisia määriä henkeä kohti kuin Suomessa vanhanaikaisesti virheellisesti vieläkin tehdään. Juankoskelta jos mistä voidaan aloittaa Suomen maatalouden uusi nousu. Juankoskellahan on pitkät perinteet esim. Muuruveden Ammatti- ja Aikuisopisto, jossa on mallitila ja tilalla muistaakseni peräti 150 ha peltoalaakin. Tilalla on moderni makuuparsipihatto 60 lypsylehmälle ja nuorkarjalle. Metsääkin tilalla on 65 ha ja 16 ha on maisemahoidossa. Kyllä tällaisella tilalla voi jo koeluontoisesti lähteä kehittelmään maatalouden uudistusohjelmaakin. Muuruveden opistolla on yli 100 vuotiset perinteet maanviljelyn opetuksessa, joten kyllä tässäkin perinteessä saattaa olla jo tarkistamisen varaa. Mikäänhän ei ole ikuista. Pannaanpa esille muutamia faktoja Juankosken, Kuopion ja Närpiön maanviljelyksestä (suluissa keskimääräinen tilakoko). Peltoala ja tilojen lukumäärä: Juankoski 6 902 ha 175 tilaa (39.4 ha) Kuopio 26 810 ha 682 tilaa (39.3 ha) Närpiö 19 385 ha 627 tilaa (30.9 ha Rehuohran tuotanto: Juankoski 1 849 ha (16.1 ha) Kuopio 6 713 ha (18.2 ha) Närpiö 5 117 ha (15.2 ha) Kauran tuotanto: Juankoski 242 ha (5.5 ha) Kuopio 1 492 ha (7.1 ha) Närpiö 4 464 ha (12.0 ha) Rehunurmi: Juankoski 3 482 ha (22.2 ha) Kuopio 11 570 ha (21.3 ha) Närpiö 1 891 ha (9.9 ha) Herne: Juankoski 0 ha (0 ha) Kuopio 13 ha (2.2 ha) Närpiö 130 ha (10.0 ha Härkäpapu: Juankoski 0 ha (0 ha) Kuopio 19 ha (6.3 ha) Närpiö 77 ha (7.7 ha) Puutarhakasvit: Juankoski 12 ha (0 ha) Kuopio 69 ha (0.4 ha) Närpiö 50 ha (0.6 ha) Juankosken asukasluku on nykyään 4 805 hlöä, Kuopion noin 112 200 ja Närpiön 9 385. Voidaan aluksi todeta, että työttömyysprosentit ovat Juankoskella 16.2%, Kuopiossa vähän parempi mutta kuitenkin erittäin korkea 12.3% ja Närpiössä vain vaivainen 5.3%:a. Närpiössä on selvästi laitettu maatalouskin kuntoon ja tuotetaan niitä tuotteita, joita kansa syö ja tarvitsee. Suuri kiitos tästä kuluu tietysti mamuille ja heidän perheilleen. Sen sijaan Juankoskella ja Kuopiossa suuret alueet on valjastettu rehuohran tuotantoon ja rehunurmelle, mikä on tietysti ymmärrettävää alueen suuren maidontuotannon vuoksi. Närpiössä on kuitenkin jo kauan sitten havaittu, että terveellisen kauran viljely se vasta poikaa on. Pienessä Närpiössä kaurapeltoja näkyy olevankin lähes 20-kertainen määrä esim. Juankoskeen verrattuna. Viisaasti Närpiössä kasvatetaan myös hernettä yli 10 kertaa enemmän kuin Juankoskella ja Kuopiossa yhteensä. Härkäpapua Närpiössä kasvatetaan 77 hehtaarilla, joka on lähes 5 kertaa enemmän kuin Kuopiossa. Tietysti Närpiössä on jo kauan sitten tajuttu kasvihuoneviljelyn siunauksellisuus. Tiettävästi kaura, herne ja härkäpapu ovat myös modernin nyhtökauran keskeiset raaka-aineet. Myllyviljojen päivän tonnihinnat näyttävät olevan 120-150 euron vaiheilla ja luomuviljoissa hintahaitari on suunnilleen 250-550 euroa per tonni. Suomessa kaurapeltoja oli 2015 yhteensä 306 486 ha ja kokonaissato oli 980 milj. kg. Tästä voidaan laskea, että kauran keskimäärinen hehtaarisato on suunnilleen 3 200 kiloa per hehtaari. Siis jos Juankoskellakin 3 482 ha:n rehunurmen tuotatosuuntaa vähän muutettaisiin esim. siten, että vaikka 482 ha muutettaisiin nyhtökauran tuotantoon sopivaksi, niin nykyisillä nyhtökauran hinnoilla (ehkä n. 6.6 euroa/kg) voidaan karkeasti arvioida, että tuotantosuunnaltaan muutetulta peltoalata saadaan vuotuisia myyntituloa noin 10.2 milj. euroa. Jos rehunurmen hankintahinta olisi olisi taas esim. 20 st/kg, niin muunnetun nurmirehupellon tuotannon arvon lisäys olisi karkeasti vielä noin 9.9 milj. euroa/a. Jos tähän tuotannon lisäarvoon sovelletaan Sipilän hallituksen mamujen 4-henkisen perheen yhdistämiseen sovellettavaa epäinhimillistä 2600 euron narikkarahaa per kuukausi, niin kyseisen maatalouden arvonlisäyksen perusteella Juankoskelle voitasiin hyvin tuoda 318 4-henkistä mamuperhettä modernin nyhtökauran viljelyyn. Yllä olevat laskelmat ovat tietysti hyvin alustavia, mutta osoittavat kuitenkin sen, että maatalouskin voi olla hyvin kannattavaa puuhaa Suomessa. Tätä taustaa vastaan on syytä panna merkille, että Maaseudun Tulevaisuus-lehti raportoi vielä 19.11.2005 tehdystä selvityksestä, jonka perusteella nähdään, että viljelijöillä ei vielä nykyäänkään tunnu olevan tietoa oman yritystoimintansa kannattavuudesta: "Vain puolet kaikista viljaa viljelevistä tiloista laskee viljanviljelyn kannattavuutta Viljaa myyvistä tiloista osuus oli 60 prosenttia. Omaan käyttöön viljelevistä vain kolmannes laskee viljan tuotannon kannattavuutta. Tiedot ilmenevät Vilja-alan yhteistyöryhmän (VYR) satokyselystä, jonka on tehnyt TNS Gallup elintarviketieto." Nykypäivänä ei tule kuuloonkaan, että yrityksissä ei tiedettäisi tarkoin tuotannon kannattavuutta. Voidaan siis kysyä, onko Suomen maatalouden kannattavauusseuranta samalla tasolla kuin Juankosken kuuluisassa kunnallisessa pahvitehtaassa? Brexit on viimeistään laittanut päätepisteen insinööri Sipilän digi-kikyloikalle. Parin prosentin palkkojen pudotus on yksi hyttysen kusi Itämeressä, kun punnan arvokin tipahti kerralla heti melkein 10%:ttia. Kohta näyttää tulevan perästä SPEXIT, NEXIT ja ITEXIT. Tietenkin viimeisenä palavan öljynporauslaitan EXIT-luukulle hakeutuu sinnikäs Suomi, jolla on kaikkein pisin raja EU maista Ukrainassa ja Syyriassa sotaa koko ajan käyvän ystävällismielisen naapurivaltiomme kanssa. Viimeistään nyt olisi kiireellistä heittää hakupaperit NATO:n pääkonttoriin, koska EU turvallisuuspolitiikkaan tuli BREXIT:n johdosta kerta heitolla lähes 500 000 sotilaan mentävä aukko, joka on lähes kolminkertainen Saksaan armeijaan verrattuna. Ilman NATOa EU:n rauhanprojekti on vain harmaantuneiden virkamiesten ja poliitikkojen utopia siitä, että narulla voisi jotenkin työntää. Valtion digitouhut on ennekin nähty, kun Sitran Kaj-Erik Relander tuli Soneraan eli silloiseen Telecom Finlandiin johtajaksi. Sitä ennen hän työskenteli Sitrassa toimialajohtajana vastaamassa high tech -sijoituksista. Eli samoissa hommissa kuin Sonerassakin, valtion pääomasijoituksia tekemässä. Soneeraan siirryttyään sijoittajaguru Relander kommentoi tuoreeltaan: "Siksi kiinnostuinkin Sonerasta. Tässä on samoja lainalaisuuksia: teleyhtiöiden kansainvälistymien on kaikkialla ollut ensi vaiheessa pääomasijoittamista. Suuri kysymys on se, miten tästä kansainvälistymistavasta polkaistaan seuraavaan. Miten saamme investointien tuotot omat kassaan? Tavoitteena ei ole pysyä holding-yhtiönä, joka omistaa osuuksia." Relander löysi vastauksen kysymyksiinsä ja osti 25.6 miljardilla markalla Saksasta ilmaa. Tämä nerokkaampaa digiloikkaa ei Suomessa ole toistaiseksi tehty. Nyt insinööri Sipilä tuntuu yrittävän samanlaista digiloikkaa vähän joka alalla. Maatalouden digiloikkaa insinööri Sipilä ei ole vielä lähtenyt yrittämään, vaikka EU:n pääkonttoria myöten on jo käyty esittämässä, kuinka Suomessa kudotaan nykyään maataloissa köysiä vuosittain täytettävistä sontakuormien määräraporteista ja kepun luomuministerit ovat havainneet, että hevonsenlannasta löytyy pysyvä rakaisu Suomen bioenergia ja ilmasto-ongelmiin. Miten kepuun onkin hakeutunut näin kekseliästä porukkaa? Sonera-seikkailuissa menetettiin 4.3 miljardia euroa eli miljardi euroa enemmän kuin raskaat sotakorvaukset oli Neuvostoliitolle ja lisäksi menetettiin 1.3 miljardia euroa verotuloja. Jos Suomi olisi oikeusvaltio niin todelliset syylliset olisi asetettu tästäkin vastuuseen. Ketään ei tässäkään tapauksessa kuitenkaan saatu syylliseksi, kun pukit oli kaalimaan vartijoina. Eduskunnan talousvaliokunta totesi aikoinaan mietinnössään, ettei eduskunta käsitellyt Saksan umts-lupia ilman uusia riskianalyysejä. Kysymyksessä on Suomen siihenastisen taloushistorian suurin virhearvio arvoltaan 25.6 miljardia tapettua markkaa. Yhtiön johdon oman edun tavoittelulla eli optioilla on ollut merkittävä rooli päätöksen teossa. Sonerassa petti ylimmän tason valvonta. Soneran yhtiöjärjestyksen mukaan "hallintoneuvoston tulee valvoa, että asioita hoidetaan terveiden liikeperiaatteiden mukaan ja kannattavuutta silmälläpitäen". Soneran hallintoneuvostossa istuivat kansanedustajat Pauli Saapunki (kesk) ja Bjarne Kallis (kd), joiden olisi pitänyt valvoa Soneran hallituksen toimia. On täysin selvää, että yli 24 miljardin markan kauppa, joka on 250-prosenttisesti yhtiön liikevaihdon suuruinen kauppa, on yhtiöjärjestyksessä periaatteellisesti tärkeä päätös ja valtioneuvoston määrittelemä erittäin merkittävä sijoitus. Digivalvonta ei kuitenkaan toiminut. Tästäkin digiloikasta ja valvonnasta huomaa, miten vähän eduskunnassa, valtionhallinnossa ja kunnissa on kykyä hallita taloudellisia asioita varsinkin, jos niihin liittyy vähäisinkin määrä digitekniikkaa. Tietysti digitekniikan soveltaminen on tärkeätä myös maataloudessa, mutta vielä tärkeämpää on se, että maatalouden harjoittajilla on selkeä käsitys oman toiminnan kannattavuudesta. Jyväskylän Ammattikorkeakoulussa mm. Sanna Kokkonen on ansiokkaasti selvittänyt opinäytetyössään vuonna 2012 Lehmien uudistusvaihtehtojen kannattavuutta. Jos perehtyy selvitykseen huolella, niin havaitsee sen, että tiloilla maidontutannon kannattavuusseuranta on vietävä lehmätasolle ja jokainen lehmä on käsiteltävä erikseen. Samalla tavalla viljelytiloilla voidaan tietysti määrittää jokaisen hehtaarin tuotto erikseen ja näiden riidattomien kannattavuuslukujen perusteella voidaan sitten jokaisen maatilan tuotantosuuntaa ruveta ohjaamaan haluttuun suuntaan. Vaikka maatalous on lainsäädännöllisesti tuettua toimintaa, niin silläkään varjolla ei ole perusteltua harjoittaa sellaista maataloutta, josta kaikki kannattavan toiminnan perusedellytykset puuttuu. Väkisinkin tulee mieleen 1970-luvun energiakriisi, jolloin Suomen metsäteollisuuskin joutui hakemaan uutta tuotantosuuntaa. Silloinkin Pöyryllä lähdettiin hakemaan teillisuudenalan tulevaisuutta erilaisten tuotteiden kilpailukyvyn näkökulmasta ja useita kymmeniä vuosia niillä lääkkeillä selvittiinkin. Nyt maataloudessa tarvitaan samanlainen ryhtiliike eli strategian kirkastaminen ja sen päälle tarvittaisiin vielä ero eurosta. |
||
| Entinen kepuloinen | Re: Maatalouden kriisi ja tuotantosuunnan muutos | 29.6.2016 8.03 |
| Maataloutemme tuhoutuu EU:ssa olomme ansiosta, vaikka maanviljelijät toki toisin luulevat, kun saavat nyt EU:n tukiaisia. Mutta eivät maajussit näyttä ymmärtävän, että jonakin päivänä ne tuet loppuu, kuten nyt on nähty jo monissa tapauksissa, että tukijärjestelmä jo horjuu. Nyt horjuu jo koko EU. Mitä pitempään rimpuilemme EU:ssa sitä tuhoisampi ryminä käy Suomen maataloudelle. Joten ajatusmaailmaa pitäisi kyllä alkaa isäntienkin muuttaa ja ajatella asioita kansallisella tasolla. Sipilä ei sitä näytä tietävän ja ei haluakkaan tietää, joten kyllä kepulit ovat nyt todella ajopuun varassa. Sipilän menossa tuhoutuu koko Suomi ja sen mukana maatalous. Mitä tulee alan miehen todella hyvään kirjoitukseen, niin haluan oikaista juttua siinä, että Muuruveden maatalouskoulun maat, koneet ja tuotantorakennukset ovat siirtyneet jonkin aika sitten yksityiseen omistuksen, joten siellä yksityinen taho näyttää suunnan miten maataloutta kehitetään jos kehitetään. Koulutuspaikkana opisto on kuollut ja kuinkas muuten kuin opisto on päästetty kepuloisen käsiin, niin kävi kuin Juankosken. |
||
| Juhani Hirvonen | Re: Maatalouden kriisi ja tuotantosuunnan muutos | 30.6.2016 19.02 |
| Juha sipilän hallitus tehnyt lieviä muutoksia liikeaikalakiin. Siirtymäaikoja ei ollut. Toteutettin heti. Jos siirtymä-aika olisi ollut ollut esim.. 2 vuotta (aiemmin lakimuutoksissa ja voimaantulossa on ollut), myös pienemmät toimijat olisivat pystyneet sopeuttamaan toimintansa lainmuutoksen aiheuttamalle tasolle. Tässä nopeassa muutoksessa ei tullut pelkästään katemenetyksiä, myös parastua ennen päiväykset aiheuttavat ongelmia. Juha Sipilä ei huomannut tätä kokoomuksen koukkua. Annetaan suurille yksiköille valta määrätä hintataso, jätetään pienempien taajamien palvelut huomiotta. S-ryhmäkin tuntuu neuvottelevan maatalouden tuottajien ja jalostajien kanssa. Esimerkki tarjoamme tuote-erästä euron kappale. Kotimaisen jalostajan rajahinta on 1.50. jos vielä tinkii siihen 1.30 hintaan, joka voisi antaa juuri ja juuri tuotantokuskustannukset....... S-ryhmähän ei suostu; ryhmä halpuuttaa......... |
||