Keskustelu
| Isänmaan ystävä | Suomi on jäämässä mottiin | 10.9.2016 23.06 |
| Ruotsin demarivetoinen hallitus tilasi Ruotsin puolustus- ja turvallisuuspolitiikasta selvityksen rippumattomalta Yhdysvaltain ja Venäjän entiseltä suurlähettiläältä Krister Bringéukselta. Selvityksen mukaan Ruotsin sotilaallinen liittoutumattomuus ei ole muuttunut, mutta jos se muuttuu, tarkoittaa se puolueiden keskenään valmistelemaa uutta konsensusta, ja muutos tapahtuu kerta heitolla. Selvityksen mukaan Ruotsi ei voi omissa päätöksissään ottaa huomioon vain suhdetta Suomeen, mutta sekä kahdenkeskinen yhteistyö Suomen kanssa että mahdollinen yhteistyö NATO-jäsenyyden hakemisessa esitetään osana Ruotsin puolustusyhteistyön laajempaa kokonaisuutta. Avoimesti otetaan esille nyt sotilaallinen yhteistyö myös Ruotsin ja Yhdysvaltain kesken. Keskinäinen puolustus Suomen kanssa vaatii Ruotsilta riksinottoa, mikäli Venäjä käynnistää sotatoimia Suomen rajalla. Jos taas Venäjä käynnistää sotatoimia Baltiassa, joutuisi Suomi vuorostaan avustamaan Ruotsia, joka joutuisi heti osaksi sotatoimia. Selvityksessä todetaan, että Venäjän reaktio Suomen ja Ruotsin liittoutumiseen voi olla voimakas ja henkilökohtainenkin, mutta Venäjä ei kuitenkaan usko pystyvänsä estämään Suomen ja Ruotsin NATOn jäsenyysaikeita. Demujen Antti Rinne kuvasi HS:n vieraskynässä pari päivää sitten pääministeri Alexander Stubbin (kok) hallituksen Ulkopoliittiselta Instituutiolta tilaaman Venäjä-selvityksen pelotteluksi. Rinnettä harmitti, että raporttiin ei oltu haastateltu Aleksanteri-instituutin tutkijoita, napamiehiä ja naisia seuraavasti: "Huomio kiinnittyy siihen, keiden näkemyksiä raporttia koottaessa on kuultu. Selvitystä varten haastateltujen joukosta näyttävät puuttuvan kokonaan esimerkiksi Aleksanteri-instituutin asiantuntijat." Ulkopoliittisen Instituutin johtaja Teija Tiilikainen on puolestaan kommentoinut Antti Rinteen erikoista ulostuloa seuraavasti: "Tutkimukseen perustuvaa tietoa on voitava esitellä avoimesti ja siitä on kyettävä vetämään ne johtopäätökset, johon kulloinenkin tutkimus antaa aihetta", Tiilikainen kirjoittaa mielipidekirjoituksessaan. Alle olen laittanut pienen vinkin, millaista "asiantuntemusta" demujen Antti Rinne oikein hakee noissa Venäjää koskevissa kysymyksissään: "Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutin tutkimusjohtaja, varajohtaja ja koulutuspäällikkö ovat Karl Marx -seuran puheenjohtaja ja hallituksen jäseniä. Varajohtaja Markku Kangaspuro on myös puolustanut jopa Neuvostoliiton hyökkäystä Prahaan 1968 tukeneen stalinistisen Suomen Rauhanpuolustajien puheenjohtaja. Häntä syytetään putinistisista lausunnoista tiedotusvälineille. SAFKAn Juha Molari puolustaa. Instituutin tutkimusjohtaja Vesa Oittinen on ollut ainakin vuodesta 2001 asti Karl Marx -seuran puheenjohtaja. Varajohtaja Markku Kangaspuro on taistolaisen Suomen Rauhanpuolustajat -järjestön puheenjohtaja ja on ollut 2000-luvulla Karl Marx -seuran hallituksen jäsen ja varajäsen. Rauhanpuolustajat on Kremlin lanseeraama kommunistien peitejärjestö, joka on yhä taistolaisten käsissä ja vetoaa Leniniin ja joka tuki mm. Neuvostoliiton hyökkäystä Prahaan 1968." Ihmetyttää, ettei Antti Rinne ole kommentissaan laajemmin siteerannut esim. puoluetoverinsa Erkki "The Red" Tuomiojan yksinajattelua. Tai sitten ei ole ehdottanut, että riippumattoman Ulkopoliittisen Instituutin olisi tullut kysyä neuvoa myös Johan Bäckmanilta, jota Antti Rinnekin ilmeisesti pitää varsin luotettavana Isänmaan edun ajajana. Nyt kun NATO-korttipeli on avattu Suomessa ja Ruotsissakin, niin ilmeinen johtopäätös on kuitenkin se, että Ruotsi tulee aina asettamaan oman turvallisuutensa ykkösasiaksi ja päätöksenteko perustuu kokonaisvaltaiseen turvallisuuskäsitteeseen ja verkostoitumiseen. Näin ollen Ruotsi siis vahvistaakseen oman ja Itämeren turvallisuuden tulee väkisinkin hakemaan NATOn jäsenyyttä viimeistään 5 vuoden sisällä riippumatta siitä, mitä Suomessa tullaan tekemään. Tämä looginen ruotsalainen ajatusmalli tietää Ruotsissa sitä, että NATO-selvitys on siirtynyt siellä jo etulinjaan ja vaarana on, että Suomi on jälleen kerran jäämässä jahkailuissaan selvästi sotilaalliseen mottiin. Nyt täytyy Suomessakin jo ottaa huomioon, että pari päivää sitten Gotlannissa järjestettiin sotilasharjoituksia, joihin suomalaisetkin osallistuivat Horneteilla. Samaan aikaan venäläiset järjestivät omia harjoituksiaan Krimiltä Baltiaan ulottuneilla rajoillaan ja muistaakseni 12 000 sotilaan voimin jo Latvian rajoillakin ja Ruotsissa jo mietittiin sitä, pitäisikö Ruotsissa julistaa armeija hälytysvalmiuteen, kun venäläiset harjoittelivat jo melkein Gotlannin rannassa. Suomessa on edesvastuutonta, että meidän johtavat poliitikot vähättelevät mm. sopimuksetonta tilaa Suomen rajoilla, kun juuri nyt ei Venäjältä suurin joukoin tulla Suomeen. Tilannehan voi olla viikon päästä jo ihan toinen. Mielestäni Timo Soini on kuitenkin tässä NATO-asiassa tehnyt oikean päätelmän, kun on todennut, että ?Ruotsin NATO-ratkaisu on Suomelle tärkeämpi kuin Suomen ratkaisu". Soini muistuttaa myös hallitusohjelman optio-kirjauksesta, mutta tosi tilanteessa optio on aivan liian hidas toimintamalli. Venäjä pystyy yhden miehen käskyllä mobilisoimaan milloin tahansa ainakin 50 000 ukkoa sotilastoimiin parin päivän varoitusajalla Itämerelle ja myös Suomen rajoille. Suomessa option täytäntöönpanoon tarvitaan ainakin seuraavat vaalit. Jotain realismia pitäisi olla myös Suomen johtavilla politiikoilla. Ihmetyttää suuresti, että Juha Sipilä totesi telkkarissa naurusuin pari päivää sitten, että on sovittu ruotsalaisten kanssa tiedonvaihdosta, jos puolin ja toisin tehdään päätös liittoutumisesta. Minä olen melko varma, että Svenska Dagbladet kyllä ilmoittaa suomalaisillekin taatusti ennen Juha Sipilän YLE:n tiedotusta, että nyt Ruotsi on siis tehnyt NATO-sopimuksen ja Suomi on valittavasti jäänyt sotilaalliseen mottiin oman optionsa kanssa, kun ei tiedä milloin on hyvä aika lunastaa optio. Vanhana osakesäästäjänä minä voin opastaa Suomen poliitikkoja, että optiot kannattaa lunastaa silloin, kun optioilla on joku arvo (= siis rauhan aikana). Sotatilassa NATO-optiot ovat jo arvottomia. Sitä paitsi NATO:lla on 28 jäsentä ja yksikin niistä voi estää Suomen jäsenyyden ja kriisin aikana NATO ei ota uusia jäseniä. |
||
| alan mies | Re: Suomi on jäämässä mottiin | 11.9.2016 11.07 |
| Keskinäinen puolustus Suomen kanssa vaatii Ruotsilta riksinottoa, Mikä on se riksinottoa? |
||
| alan kolmas mies | Re: Suomi on jäämässä mottiin | 11.9.2016 11.11 |
| Alan mies on nyt taas ulkona kuin lumiukko. Itsenäisessä Juankosken kunnassa ei olisi ollut mitään vaikeuksia laskea veroprosentti tasolle 18.50-19.00 ja samaan aikaan palvelut olisivat vielä parantuneet. Tämä olisi ollut helppo toteuttaa, jos Muutosjohtaja Esteri olisi korvattu Kaavin Sopasen kaltaisella todellisella kunnanjohtajalla. Juankoskella palveluja ajetaan alas ja etenkin syrjäkylät tyhjenee. Kuopio joutuu nostamaan kiinteistöveroja. Lopputulos on se, että kylässä on mittaamaton määrä tyhjiä kiinteistöjä ja maitotilallisilla ja viljelijöillä kiinteistöverot vain nousee ja tuotanto vähenee. Kysymyksessä on ns. Mission Impossible. Valion Osuuskunta ItäMaidon toimitusjohtaja Ilpo Lukkarinen indikoi vaikeita tulevia vuosia. Siihen on helppo yhtyä EU:n maitokiintiöjärjestelmä loppui 1.4.2015 ja Suomeenkin tuodaan enenevästi maitotuotteita, eniten juustoja. ItäMaidon maksama maidon hinta perustuu Valion menestymiseen maitotuotemarkkinoilla kotimaassa ja viennissä. ItäMaidon liikevaihto oli vuonna 2015 269.9 milj. euroa (edellinen vuosi 316.3 milj. euroa). Maidon ennakkotilityshinta oli keskimäärin 37.53 snt/litra (edellinen vuosi 44.23). Lisäksi jälkitileinä maksettiin 0.80 snt/litra (1,05). Tilikauden 2015 ylijäämä oli vain 1 890 579.38 euroa. Eipä ole ylijäämässä kehumista. ItäMaidonkin oma pääoman tuotto oli vuonna 2015 vain 2.7%:ia (ka. 5 vuotta 2.80%). Vertailun vuoksi todettakoon, että tärkeimmillä suomalaisilla metsäfirmoilla oman pääoman tuotto on ollut seuraava vuonna 2015 ja (ka. 5 vuotta): ? Stora Enso 14.6% (5.84%) ? UPM 7.2% (2.95%) ? MetsäBoard 12.9% (3.90%) Heikosti näyttää menevän ItäMaidolla esim. metsäyhtiöhin verrattuna. Suomalaiset juovat maitoa maailman ennätysvauhtia keskimäärin 135 kg/capita vuodessa. Ja maidon kansanterveydelliset ongelmat on kaikkien tiedossa. DigiKiky Juhan tulisi tämä tiedostaa paremmin kuin kenenkään toisen suomlaisen, kun on maidonjuonnin takia jo kahteen kertaan viety keuhkoveritulpan vuoksi letkuihin lasarettiin. Suomen maidonjuonti-innokkuus on lähes kaksinkertainen esim. Suomea selvästi fiksumpaan maahan eli Ruotsiin verrattuna. Voisinpa tässä ennustaa senkin, että 10 vuoden päästä Suomenkin maidonjuonninkin on syytä laskea jo kansanterveydellisten syidenkin vuoksi normaalille eurooppalaiselle tasolle. Ei ole minun asiani vielä kertoa, mitä tämä tulee merkitsemään. Sen voin kuitenkin kertoa, ettei EU tule muuttamaan maitopolitiikkaansa merkittävästi tulevaisuudessa. Kiintiöt ovat menneen talven lumia ja maidon ylitarjontaan on sopeuduttava. Metsäteollisuudessa esim. paperiteollisuuden sopeutus (ylitarjonnan leikkaus) tapahtui Suomessa siten, että lähes koko Suomen paperiteollisuus pyyhkäistiin vähän yli viidessä vuodessa pois maailman kartalta. Lauri Hetemäki tämänkin ennusti, mutta eipä sitä lautapäiset suomalaiset uskoneet. Suomalainen ei usko ennen kuin näkee. ItäMaidon vuoden 2015 vuosikertomuksesta voidaan lukea, että vuonna 2015 Liitos Kuopiossa maitotuottajia oli yhteensä 257 kappaletta ja lähetysmäärät olivat seuraavat: ? Kuopio (196 lähettäjää), maitolitrat 51 753 385 litraa, bruttomaitotulot 22 709 437 EUR ? Juankoski (66 lähettäjää), maitolitrat 18 553 961 litraa, bruttomaitotulot 8 134 578 EUR Joskus olen tehnyt ihan hyviä ennustuksia markkinoiden muutoksista, eikä niistä ennusteista ole aina pidetty. Kerran uhattiin jopa ampua Mannerheimintiellä erään vanhan herran (tärkeä talousjohtaja) toimesta. Minä sain kuitenkin hänet rauhoitettua ja asiat menivät juuri siihen suuntaan kuin olin ennustanutkin. Nyt mieleni tekeekin esittää kysymys kaikille Liitos Kuopion päättäjille, mitä tapahtuu Juankoskella, jos Liitos Kuopiossa maidontuotanto romahtaa lähimmän viiden vuoden sisään vaikka 30%:lla. Olisiko kepuloistenkin jo nyt korkea aika varautua maatilojen tuotannonsuunnan muutokseen? Minä muuten eilen ostin paikallisesta K-Supermarketista yhden paketin Härkistä, joka on härkäpapuvalmiste. Paketin paino oli 250 g ja hinta 4.99 euroa. Koemaistoin uteliaisuuttani Härkistä ja totesin heti, että nyt loppui akm:n HK-sinisen ja sianlihan syönti tykkänään. Härkiksen maku oli loistava, kun panin joukkoon vielä vähän kiinalaista soijakastiketta Kepu pettää aina. |
||
| Isänmaan ystävä | Re: Suomi on jäämässä mottiin | 11.9.2016 16.46 |
| Hyvä alan mies. Keskity otsikkoasiaan. Riksinoton on kirjoitusvirhe = luetaan riskinoton. En tiennytkään, että alan mies on näin huono arvaamaan. Onko tässä nyt se syy, miksi Suomi näyttääkin olevan sotilaallisessa motissa? Ei ole ensimmäinen kerta, kun kepuloiset ja demut ovat olleet sössimässä Suomen puolustus- ja turvallisuuspolitiikkaa. Esko Aho tapasi sanoa, että "Siperia opettaa". Minusta ei tarvitse lähteä Siperiaan asti opintomatkalle, kyllä historiankin pitäisi opettaa. Jotta Suomen sotilaallisesta mottitilanteesta ja mm. Antti Rinteen näköalattomista kirjoitteluista valtakunnan tärkeimpään mediaan saa hyvän käsityksen, kun palataan historiassa ajassa taaksepäin noin 80 vuotta. Alla pieni historian kertaus Wikipediasta: "Cajanderin III hallitus oli Suomen tasavallan 22. hallitus. Se oli enemmistöhallitus, jossa olivat mukana Sosialidemokraattinen puolue, Maalaisliitto, Edistyspuolue, RKP ja kolme ammattiministeriä. Hallitus toimi 995 hallituspäivää 12. maaliskuuta 1937 - 1. joulukuuta 1939. Erotessaan se oli noussut Suomen siihen saakka toiseksi pitkäikäisimmäksi hallitukseksi Kivimäen hallituksen jälkeen. Ajatus vasemmiston ja keskustan yhteishallituksesta oli noussut esille jo vuoden 1933 eduskuntavaalien jälkeen, mutta vasta mahdollisimman laajapohjaista hallitusta kannattaneen Kyösti Kallion valinta tasavallan presidentiksi oli tehnyt sen mahdolliseksi. Hallitusneuvottelujen vaikeimmaksi ongelmaksi nousi hallituksen kokoonpano: SDP ei hyväksynyt Kokoomusta eikä Maalaisliitto Ruotsalaista Kansanpuoluetta hallitukseen, eikä kumpikaan hyväksynyt toisen puolueen edustajaa pääministeriksi. Koska hallitukseen tulivat SDP:n ja Maalaisliiton vahvimmat miehet Väinö Tanner ja Juho Niukkanen, päädyttiin kompromissina antamaan pääministerin paikka Edistyspuolueeseen kuuluneelle professori Aimo Cajanderille. Hallituksen ministerinsalkut jakaantuivat kahta Edistyspuolueen edustajaa (Cajander ja ulkoministeri Rudolf Holsti) sekä yhtä ammattiministeriä (oikeusministeri Arvi Ahmavaara) lukuun ottamatta tasan SDP:n ja Maalaisliiton kesken. Pientä puoluetta edustanutta pääministeri Aimo Cajanderia pidettiin aluksi vain hallituksen puheenjohtajana, jonka tehtävänä oli todeta, mitä suuret puolueet olivat päättäneet. Cajander ei itsekään pyrkinyt olemaan poliittinen linjanvetäjä, vaan enemmänkin hallinnon valvoja ja ohjaaja. Cajanderin roolia sovittelijana osoitti uutena työmuotona käyttöön otettu ns. hallituksen iltakoulu. Pääministeri otti tavakseen kutsua ministerit keskiviikkoiltaisin virka-asuntoonsa keskustelemaan vapaamuotoisesti kulloinkin päätettäväksi tulevista asioista. Iltakoulussa alettiin pian käsitellä asiat niin valmiiksi, että seuraavassa valtioneuvoston virallisessa istunnossa tarvittiin enää vain päätöksen muodollinen vahvistus. Cajanderin seuraajien aikana iltakoulu siirtyi pidettäväksi valtioneuvoston juhlahuoneistoon." Käytännössä kepuloisten ja demujen vetämä hallitus veikin sitten Suomea lähes täysin puolustuskykynsä laiminlyöneenä kohti Talvisotaa. "Liberaalin Cajanderin johtaman hallituksen puolustusbudjetti oli tiukka. Marsalkka Mannerheimin johtama, kansainvälisen poliittisen tilanteen kiristymisestä huolestunut puolustusneuvosto taas oli jatkuvasti tyytymätön Suomen puolustusvalmiuteen ja vaati helmikuussa 1939 puolustusvoimien hankintaohjelman nopeuttamista 500 miljoonan markan lisämäärärahan avulla. Kesäkuussa puolustusministeri Juho Niukkanen ajoi eduskunnassa läpi 400 miljoonaan supistetun määrärahan, minkä vuoksi marsalkka Mannerheim jätti eronpyyntönsä presidentti Kyösti Kalliolle. Pääministeri Aimo Cajanderin ja ulkoministeri Eljas Erkon mielestä vanha marsalkka olisi joutanutkin mennä, mutta Kallio katsoi Mannerheimin olevan yleisen mielipiteen vuoksi korvaamaton ja taivutti tämän perumaan eronpyyntönsä. Heinäkuun alussa 1939 Mannerheim esitti sotatarvikkeiden hankkimista Ruotsista, puolustusvoimien perushankintaohjelman kiihdyttämistä ja neljän jalkaväkidivisioonan varustamista. Näin Suomessa alettiin vasta nyt suunnitella kenttäarmeijan divisioonamäärän nostamista tasolle, jota Hornborgin komitea oli jo 1920-luvulla esittänyt. Heinäkuun puolivälissä yleisesikunta esitti uuden perushankintaohjelman, jonka loppusumma oli lähes 5,4 miljardia markkaa. Tämä oli liikaa varsinkin valtiovarainministeri Väinö Tannerille, jonka mielestä varustelumenojen oli pysyttävä kohtuuden rajoissa. Vaikka puolustusmenot kattoivat vuonna 1939 jo puolet Suomen valtion kokonaismenoista, maan puolustusvalmius ei oleellisesti parantunut, koska hankintojen suorittaminen vaikeutui kesällä 1939. Suomen poliittinen johto ei kuitenkaan ollut huolissaan, koska sodan ei uskottu olevan ovella. Karjalankannaksella elokuussa 1939 pidettyjen suurten sotaharjoitusten päättäjäisissä pääministeri Aimo Cajander ilmaisi ilonsa siitä, että Suomi ei ollut käyttänyt vähiä rahojaan asevarusteluun. Saksan ja Neuvostoliiton jaettua Puolan syyskuussa 1939 Stalin aktivoitui Neuvostoliiton luoteisrajalla ja pakotti Baltian maat luovuttamaan sotilastukikohtia ja solmimaan avunantosopimukset Neuvostoliiton kanssa. Lokakuun alussa myös Suomen hallitus sai kutsun lähettää ulkoministeri Erkko tai muu valtuutettu Moskovaan neuvottelemaan "konkreettisista poliittisista kysymyksistä". Neuvostoliitto vaati rajan siirtämistä Karjalankannaksella kauemmas Leningradista, Suomenlahden saaria, Petsamon Kalastajasaarennon länsiosaa sekä tukikohtaa Hankoniemeltä ja tarjosi vastineeksi alueita Itä-Karjalasta. Hallitus valitsi viivyttelytaktiikan, koska sen mielestä Baltian tapahtumat osoittivat, ettei kiirehtiminen parantaisi neuvottelutulosta. Suomen pääneuvottelijaksi valittiin valtioneuvos J. K. Paasikivi ja sotilasasiantuntijaksi eversti Aladár Paasonen, jotka saivat hallitukselta tiukat ohjeet pitää kiinni Suomen puolueettomuuspolitiikasta. Taipumattoman linjan muotoilivat ulkoministeri Eljas Erkko ja puolustusministeri Juho Niukkanen ja sen perusteena oli, ettei eduskunta missään tapauksessa hyväksyisi alueluovutuksia. Neuvottelujen toiselle ja kolmannelle kierrokselle osallistui valtiovarainministeri Väinö Tanner. Neuvottelut päättyivät tuloksettomina 13. marraskuuta ja suomalaisneuvottelijat palasivat Helsinkiin mielessään Neuvostoliiton ulkoministerin Vjat?eslav Molotovin viimeisen neuvottelukierroksen aikana lausumat pahaenteiset sanat: "Nyt ovat siviiliviranomaiset käsitelleet asiaa, ja kun ei ole päästy sopimukseen, täytyy asia antaa sotilaiden haltuun." Tämän jälkeen Neuvostoliiton lehdistö aloitti voimakkaan Suomen hallitusta ja erityisesti pääministeri Aimo Cajanderia ja ulkoministeri Eljas Erkkoa vastaan suunnatun arvostelu- ja parjauskampanjan, joka huipentui marraskuun lopulla. Talvisodan sytyttyä 30.11. 1939 useille reserviläisille ei riittänyt omaa univormua ja he saivat vain kokardin päähineeseensä erottamaan sotilaan siviilistä. Tätä sotilaspukua kutsuttiin malli Cajanderiksi. Samoin puolustusministeri Juho Niukkasen nimestä keksittiin useita puolustusbudjettiin liittyviä irvailuja. Parlamentarismista poiketen Cajanderin hallitus ei jättänyt paikkaansa täytettäväksi eduskuntavaalien 1939 jälkeen." Minusta nykyinen maailman poliittinen tilanne muistuttaa uhkaavasti aikoja noin 80 vuotta sitten, jolloin Suomi selvästi jäi sotilaspoliittiseen mottiin ja ilmeisesti vielä ihan omasta syystään, kun ei varautunut riittävästi tuleviin uhkiin ja nyt demu Antti Rinteen tapaan piti taannoinkin selviä uhkakuvia vain kansan typeränä pelotteluna. Vertailun vuoksi todettakoon vielä, että vuonna 2016 Suomen sotilasmenojen osuus on vain 5.3% budjetista, kun vuonna 1939 puolustusmenot olivat peräti 50% valtion budjetista. Tästäkin näkee, että pienen valtion varat eivät yksinään riitä, jos iso kärhämä syntyy. |
||
| alan kolmas mies | Re: Suomi on jäämässä mottiin | 11.9.2016 20.28 |
| Alan mies on ulkona kuin lumiukko. Selluloton harrastaminen vaatii todella paksun lompakon. Finnpulpin puuhamiehet ovat laskeneet, että 1.4 miljardia euroa olisi riittävä pääsymaksu sellulottoon. Lieneekö laskettu oikein? Taitaa olla vain tehtaan rakennuskustannus. Harva on kuitenkaan onnistunut sellulotossa, jossa tarvitaan myös erittäin pitkää pinnaa. Onnistumisprosentti ei paljon poikkea normaalista lotosta. Kuopion selluloton puuhamiehet ovat näköjään innostuneet valkaistun havusellun hintakehityksestä. Täytyy muistaa, että hinta voi myös pudota vaikka 50%:lla. Tällaistakin on nähty markkinoilla. Sellu ei ole lopputuote ja markkinamassakapasiteetti on vain pieni murto-osa maailman kuitutarpeesta. UPM:n Jussi Pesonen totesi investoreille äsken, että pitkäkuituisen sellun kysyntä ei kasva. Korkean hinnan oloissa vanhaa kapasiteettia ei siis myöskään juuri suljeta. Hieman ihmetyttää alan miehen intoutuminen Suomen selluhuumaan. Esim. Japsit ovat aina hankkineet sellua esim. Kanadasta ja muualta kuten Brasiliasta (Cenimbran iso eucatehdas). On myös hyvä muistaa Kiinan ja Venäjän läheiset välit Siperissa. Miksi japsit tuntisivat suurta mielenkiintoa Suomen selluhankkeisiin, koska Suomi on kalliiden kustannusten maa ja vielä mukana eurossa? Ruotsissa on paljon enemmän metsiä kuin Suomessa, mutta en ole huomannut siellä vastaavaa sellubuumia kuin meillä. Södrankin sellutehtaat ovat paljon pienempiä kuin MetsäFibren ja Finnpulpin suunnittelemat jättiläistehtaat. Minä tykkään tavallisesta lotosta. Tulevana lauantaina laitan kaksi riviä ja tuplauksen. Se riskiotto sopii minulle ja suosittelen sitä kaikille muillekin. Minä en ota kimppalottoa, koska siinä voi ruveta harmittamaan, jos joutuu jakamaan voitot vaikka 10:lle. Normaalilotossa on myös se hyvä puoli, että mahdollinen voitto tulee tilille parissa viikossa, eikä tarvitse odottaa 30 vuotta. Kepu pettää aina. |
||
| Isänmaan ystävä | Re: Suomi on jäämässä mottiin | 12.9.2016 19.00 |
| Tämän aamuisessa Hesarissa kerrotaan, että ns. "viimeisin korkean profiilin demarivaikuttaja" eli Erkki "The Red" Tuomioja kritisoi myös UPI:n taannoista Venäjä selvitystä. "The Red" syyttää UPIa Venäjä-pelottelusta ja näin muut demujen "rauhankyyhkyt" Antti Rinne ja Eero Heinluoma ovat löytäneet taas toverihengessä toisensa. Toisaalla samassa Hesarissa hieman matalamman profiilin demu eli Kimmo Kiljunen pöllyyttää kokoomuksen pirteää Elina Lepomäkeä eläkeläisten katkastusta indeksistä ja politikoinnista, kun Lepomäki ja kokoomus ovat tehneet "Venäjän uhkasta" sen johtopäätöksen, että Suomen tulisi liittyä NATOon. Kiljusen mukaan demarit arvioivat NATO-jäsenyttä vain yhdestä näkökulmasta: vahvistaisiko se Suomen turvallisuutta vai ei. Kiljunen päättelee, että "raja on turvallinen, jos molemmat kokevat niin. NATO-jäsenyyden väitetään vahvistavan Suomen turvalisuutta. Fakta on, että Venäjä kokee sen heikentävän omaa turvallisuuttaan. Suomi näyttäytyisi Venäjän vihollisena. Lisääkö tämä turvallisuuttamme vai ei, on poliittinen arvio." Erkki "The Red", jota myös pidetään arvostettuna historioitsijana, koska on kirjoittanut isoäidistään venäläisten vakoilija Hella Vuolijoesta pitkän tutkielman, on todennut, että UPI:n selvitys on "täysin epähistoriallinen" ja yksisilmäinen ja sen tekijät syyllistyvät pelotteluun. Tuomiojan mukaan selvityksen puutteisiin kuuluu, ettei se yritäkään analysoida, ovatko Venäjän omalle politiikalleen esittämät perustelut uskottavia. Tässä kohtaa voidaan nyt todeta, että demuista on jo kohta koolla siis täysi reeti Toveri Pelle Pelottomia. Nyt odotamme vain Antti Lindtmanin lopullista lausuntoa asiasta. Vaikka olen monesti Kepulandiassa arvostellut kaikkien rakastamaa ja vihaamaa Urkkia, niin mielestäni ainakin yhdessä asiassa Urkki oli oikeassa, kun hän muistaakseni käytti ilmausta: "asiat on miltä näyttää". UPI on kirjoittanut monien suomalaisten riippumattomien tutkijoiden mielestä hyvän tilannekuvauksen Venäjään liittyvistä akuuteista uhkista. Ilmeiset uhkat eivät poistu sillä, että Suomessa demut ja kepuloiset kieltävät selvät tosiasiat ja työntävät päänsä pensaaseen samaan tyliin, mitä tehtiin meillä jo noin 80 vuotta sitten, kun ei otettu aikanaan huomioon maailman geopoliittisen tilanteen kehittymistä. Timo Soini on kirjoittanut Hesarin Vieraskynässä arvionsa Suomen ja Ruotsin turvallisuuspolitiikasta yhdessä Ruotsin demu ulkoministeri Margot Wallströmin kanssa. Soini ja Wallström hehkuttavat Suomen ja Ruotsin välistä yhteistyötä, joka on tietysti erittäin toivottavaa. Kuitenkin kirjoitus jää minusta aika huteralle pohjalle ja tätä huteraa pohjaa kuvastaa mm. seuraava lausunto: "Ulkoministereinä me kaksi annamme strategista ohjausta tälle lisääntyvälle yhteistyölle." Minusta näyttää, että teksti on tullut Timo Soinin kynästä, eikä ole kovin hyvin harkittu, koska Suomen ja Ruotsin välisen tärkeän turvallisuus- ja mahdollisen puolustupolitiikankin tulee perustua vahvemmille harteille kuin vain parin poliittisen ulkoministerin populistisiin lausuntoihin. Timo Soininkin ja myös demujen kannattasi elää ajassa ja seurata mm. sitä, mitä USA:n presidentin vaaleissa tulee tapahtumaan. Nythän yllättäen Hillary Clintonin terveys näytti pettävän pahasti eilen New Yorkin 11/9 memoriaali-juhlissa ja on käynyt ilmi, että Hillaryn terveydessä on ollut ennenkin vakavia ongelmia. Kansainväliset uutistoimistot ovat alkaneet rummuttamaan Hillaryn staminasta eli vaali- ja muusta kestävyydestä. Tällä voi olla dramaattiset seuraukset. Vaaka voikin kääntyä niin, että Donald Trump onkin terveempi presidentti. Donaldhan on jo aikaisemmin todennut, että NATO ei välttämättä lähde kaikkia pikkuvaltioita puolustelemaan, jos ne eivät kanna omaa korttansa yhteiseen kekoon. Vaikka en ole Erkki "The Redin" tapaan historoitsija, niin minusta on alkanut yhä enemmän näyttää siltä, että Suomi on jo sotilaallisessa motissa ja NATO-optio on arvoton. Sitä en vielä osaa kuitenkaan sanoa, onko meidän palattava hoitamaan asioita kuten "business as usual" tehtiin vanhaan hyvään YYA-aikaan, kun mitään yllättävää ei vuosikymmeniin voinut tapahtua Kepulandiassa. Ilkeät kielet puhuivat silloin kuitenkin jotain "suomettumisesta". Termi oli muistaakseni keksitty Saksassa "Finlandisierung" tai jotain sinne päin. Pettääkö kepu meidät taas? Matti Vanhasen johdollahan tätä ulkopoliittista paattia ohjataan eduskunnassa ja Kuningas Sauli yrittää pitää perää? |
||