Keskustelu
| PV | Savon sanomien artikkeli Pekka V | 2.4.2017 12.33 |
| Moro, löysin vahingossa tämän jutun vuodelta 2003: "Pekka elää sielunsa silmin Mikko Vartiainen ja näkövammainen Pekka Vartiainen laskettelemassa talvella 2003. Mikko Vartiainen ja näkövammainen Pekka Vartiainen laskettelemassa talvella 2003. Kuva: Pekka Mäkinen Onneksi Helsingin Kulosaaressa Renny Harlinin naapurissa kasvanut Pekka Vartiainen ehti ensimmäisten 35 elinvuoden aikana nähdä niin paljon, että näön lähdettyä jäi muistikuvia mitä katsella savolaisen Säyneisten kylän hiljaisuudessa. Aikansa unikuvia katseltuaan nyt 44-vuotias mies päätti herätä taas elämään. ? Asioita, joita näin näkevänä, voin nyt nähdä kokevana. Näen ne niin kuin itse haluan. Muiden aistien ? ja mielen ? herkistyminen korvaavat osan silmistä, jotka eivät tässä tapauksessa ole sielun peili. ? Onneksi olin opetellut asioita, joita voi näkövammaisenakin tehdä. Yksi sellainen on laskettelu. Nilsiän Tahkovuoren juurella Pekka ei meinaa pysyä näkövammasta kertovassa liivissään. ? Laskettelussa irtautuu kahleistaan ja tuntee olevansa mukana näkevien maailmassa! Koska Pekka on huumorimiehiä, voi sanoa, että melkein sokea nauttii mutkamäestä silmittömästi. Hiihdonopettajakoulutuksen saanut mies lopetti lajin 80-luvun puolivälissä. ? Se vaikutti silloin liian helpolta. Nyt on haastetta, mutta homma toimii. ? Joskus tulee kolhuja, mutta sitä varten on keksitty mustelmat. Oma opas on vakiovaruste niin laskettelussa kuin sisälajissa keilaamisessakin. Pikkuserkku Mikko Vartiainen ottaa tyynesti vastaan vaatimuksen, että pitäisi mennä kovempaa. ? Olen lajin aloittelijana sopiva oppaaksi. Pekka laskee pari metriä Mikon takana. ? Kirkas opasliivi erottuu tummasta takista hyvin. Näen Mikon möhkäleenä lunta vasten. Rinne näkyy valona tummien metsänrajojen välissä. Pahimpien jyrkänteiden päälle pysähdytään, muuten opastus hoituu huutelemalla. Näkevät kanssalaskettelijat suhtautuvat kaksikkoon ystävällisesti. ? Ehkä ne päästää sokean edelleen, ettei se tule päälle, Pekka heittää. Jo lapsena Tahko tuli tutuksi, koska äidin lapsuuskoti on naapurikunnassa. Suomen rinteiden lisäksi Pekka on lasketellut Ruotsissa, Norjassa, Yhdysvalloissa, Espanjassa ja Keski-Euroopassa. Perheen loma suuntautui usein Alpeille. Itävallan Innsbruckista on surullinen muisto: ulkoministeriövaiheen jälkeen Aspo-yhtymän pääjohtajaksi edennyt isä kuoli vain 44-vuotiaana. Vaihto-oppilasvuosi kului Jenkkilässä ja yo-kirjoitusten jälkeen Pekka lähti Uppsalaan lukemaan kauppatieteitä. ? Valmistuminen vaihtui villiksi opiskelijaelämäksi. Armeijasta elämänpurjehtija kotiutui laivaston upseerina miettimään, mitä tekisi. Kadettikoulun sijasta matka jatkui hiihdonopettajakouluun Kuusamoon. Sitten poikaporukka päätti ryhtyä kalastajiksi ja osti Hollannista 30-metrisen metallirohjun. Tuplatroolilla tuli tonnitolkulla kalaa ? ja kateutta. Muut kalastajat hoitivat homman niin, että kaloja ei ostanut kukaan. ? Jaettiin niitä säkkitolkulla rantojen kundeille. Ja sullottiin loput jäteastiaan, vaikka kalasta oli pula. Laiva meni myyntiin ja Pekka serkun hommiin turkishuutokauppa-avustajaksi. Mielessä olivat YK-tehtävät maailmalla. ? Kapteenin vakanssi olisi ollut mahdollinen kielitaidonkin perusteella. Englannin, saksan ja ruotsin lisäksi espanja on aika hyvä ja jonkin verran ymmärrän ranskaa ja italiaa. Espanja vei sydämen ja sielun. Näkevänä tuli velipojan peesissä asuttua siellä kolme vuotta. Rauhallisena vastapainona oli Malagan yliopistovaihe teologiaa opiskelleen silloisen tyttöystävän kanssa. Pari pyhiinvaelsi polkupyörällä ja jalan Pyreneitten kuuluisan 750 kilometrin reitin Ranskan rajalta Espanjan Santiago de Compostellaan. ? Luostareissa tuli soviteltua aiempia pahoja tekoja. Lähdin tyttökaverin henkivartijaksi, mutta matkan anti nousi elämässä suureen arvoon. Maavaelluksen jälkeen Pekka vaihtoi taas vesille ja vei purjeveneen Malagasta Mallorcalle. ? Kesä meni turisteja kuskatessa. Sitten se vene piti purjehtia Kanariasaarille. Atlantti aukesi välillä aika rajuna, mutta jätti ikuisia muistikuvia. Esimerkiksi sen, kuinka pullonokkadelfiinit tulivat melkein kosketusetäisyydelle kuuntelemaan veneilijän huuliharpun soittoa. ? Ei sitä soitoksi voinut sanoa. Puhaltelin vaan korkeita ääniä. Välillä Pekka rauhoittui raivailemalla suvun metsiä Juankosken Säyneisillä. Eikä arvannut asettuvansa sinne näkemättä metsää ? puista puhumattakaan. Sairaus iski yhtäkkiä yhtenä aamuna lehtiä lukiessa 1994. ? Olin ollut portsarina ja ottanut pari olutta työillan päälle, mutta tekstin hyppiminen ei selittynyt krapulalla. Soitto tutulle professorille tuotti pikakutsun tutkimuksiin ja epäilyn akuutista aivokasvaimesta, jota ei kuitenkaan löytynyt. Sitten tuli tuomio: perinnöllinen syvään näkövammaan tai täydelliseen sokeuteen johtava molempien näköhermojen surkastuma. Sama Leberin tauti, johon Espanjaan asettunut veli oli sairastunut parikymppisenä. Totuutta piti katsoa silmiin: ? Tiesin, ettei mitään ollut tehtävissä. Lampsin sosiaalihoitajan kautta suoraan eläkkeelle. Kelan papereissa lukee sokeudeksi luokiteltava vaikea näkövamma. Haitta ja invaliditeetti ovat 100-prosenttisia. Tauti eteni nopeasti. Elämässä seurasi ensin rälläysvaihe, sitten kuusi synkkää vuotta. ? Tuntui, että minussa ei ollut enää mitään. Olin käyttäytymiselläni tosi iljetys ympäristölle. Pienet arkiasiat kasvoivat isoiksi pulmiksi. ? Unien näkeminen piti mielen kasassa. Taudin eteneminen on pysähtynyt veljeksillä ennen täyttä sokeutta. Kolme muuta sisarusta ovat normaalisti näkeviä. ? Joskus me kaks sokeeta istutaan pilkillä. Tuntumalla tulee kalaa. Tarkan näön keskukset ovat tuhoutuneet. Etäisyysmittari ei toimi. ? Ylivalotettu valokuva, hernerokkasumu, Pekka kuvaa näkemäänsä. Aurinkolasit on oltava päällä joka säällä karkottamassa ylikirkkautta. ? Yritän välillä zoomailla asioita sivusilmällä, koska reunoille on jäänyt joitakin näkeviä soluja. Seitsemäntenä vuonna Pekka nousi sairausmietteistään. Pisti pullonkorkit kiinni ja tumppasi tupakat ihan ilman uskoontuloa. ? Se on itsesuojeluvaistoa. Säästän rahaa ja sitä vähää, mitä silmistä on jäljellä. Itseluottamus ja ylpeys palasivat. ? En käytä valkoista keppiä. Mieluummin törmäilen. Jos ihmisiä naurattaa, naurakoot. Mä en nää sitä. Elämänkumppaniksi ilmestyi Tuula. Se oli seurausta lähipiiristä saaduista koirista. ? Muistin Tuulan kivannäköisenä tyttönä niiltä vuosilta kun vielä näin. Houkuttelin hänet hoitamaan koiria, kun lähdin näkövammaisten kurssille, josta soitin vähän väliä ja kyselin muka koirista. ? Sitten Tuula rupes hoitamaan muakin. Se on ollut paljon kovempaa hommaa kuin koirien hoito. Tylyin häälahja tuli Kelalta, joka pudotti Pekan kuukausituloja 13 prosenttia. Aika paljon 3 000 markan eläkkeestä. ? Onneksi Hesassa asuva äiti on ihana ihminen, ja saan välillä sieltä tukea. Perheeseen kuuluu kolme koiraa: Lapin porokoiran Pekka uuskastoi pubikulttuurin kunniaksi Pubi-tytöksi ja ärhäkän labradorinnoutajan nyrkkeilymuistojen kunniaksi Tysoniksi ja Mustaksi Kostajaksi. Lopettamisuhan alta pelastettu valkoinen labradorinnoutaja on Simppa. Tietokone on yksi elämänlinkki. ? Nyt otan selvää asioista, jotka ennen annoin mennä vaan. Tietoa ja tekniikkaa tulee kotiin, kiitos Näkövammaisten keskusliiton, Sokeiden ystävät ry:n ja Raha-automaattiyhdistyksen. ? Kun pistekirjoituskurssilla pääsee tiettyyn pisteeseen, saa tekstistä nyanssit irti. Näkövammaisten äänikirjastosta löytyy kuuntelemista, josta Reijo Mäen Vares-kirjat ovat ykkösiä. Pekka kehuu etenkin edesmenneen näyttelijä Heikki Määttäsen sielukasta lukuääntä vastapainona lehtiä lukevalle monotoniselle tietokoneäänelle. Puhesyntetisaattorin rinnalle on tulossa kirjoitusta ääneksi muuttava skanneri. Näkövammaisten tukityötä Pekka tekee täydellä sielullaan. ? Yritän rohkaista muitakin urheiluun. Unelmointi on korvannut unet. Lähinaapurista ostettu autiotila pitäisi kunnostaa. ? Tärkeintä on palata purjehtimaan. Siskon mies osti 36-jalkaisen veneen. Avomerellä pystyn jopa kipparoimaan, kun tunnen tuulet. Pekka on hurjien sukua. Yksi Pakoma-niminen eno ylitti Atlantin kolmesti ja piti venepaikkaa Karibialla. Toinen eno kuoli Namibian rannikolla purjehdittuaan hetken mielijohteesta ensimmäisenä suomalaisena yksin maailman ympäri. Sama eno hiihti Kuopiosta Jäämerelle. Pekka on kokeillut vesihiihtoa näkövammaisenakin. ? Pitää luottaa sokeasti kuskiin, ja irrottaa kapulasta tarpeeksi kaukana rannasta. Euroopan korkeimmalle huipulle Mount Blancille Pekka uhkaa kiivetä tuulia haistelemaan. ? Ennen pelkäsin korkeita paikkoja. Työ lentokonekuriirina Euroopan kentiltä toiselle oli tuskaa. ? Nyt voisin hypätä laskuvarjolla, kun en nää mitään. Tämä juttu on julkaistu Savon Sanomissa 13.4.2003." |
||
| Pekka V | Re: Savon sanomien artikkeli Pekka V | 8.4.2017 12.42 |
| Muistan tämän haastattelun erittäin hyvin. Savon sanomien uutispäällikkö kirjoitti artikkelin ja sitä jatkettiin vielä alppihiihtomaajoukkueen leirillä Tahkolla vuonna 2007. |
||
| Hessu K | Re: Savon sanomien artikkeli Pekka V | 9.4.2017 11.03 |
| Tsemppia Pekka |
||
| vaalitarkkailija | Re: Savon sanomien artikkeli Pekka V | 9.4.2017 20.18 |
| Moro Pekkahan on maailmaa nähnyt lahjomaton lakimies ja rehellinen suomalainen, joka ymmärtää myös inhimilliset arvot. Tukholmassakin terroristihyökkäyksen tehnyt Uzbekkitaustainen henkilö oli tiettävästi määrätty poistumaan maasta ja nähtävästi epätoivoisena teki järkyttävät tekonsa. Suomessakin on myös aloitettu lähes kaikkein innokkaimmin EU:ssa intensiiviset muukalaisten pakko- ja "vapaaehtoiset" palautukset valtion piikkiin Finnairin koneella tykin ruuaksi kotimaihinsa ja sariinikaasukylpylöihin. Ministerit ja viranomaiset ovat kertoneet televisiossa ja muihinkin tiedotusvälineisiin, että esim. Afganistanissa on ollut vastaanottamassa jopa Suomen lähetystön edustaja, joka on todistanut, että kaikki on mennyt lakien mukaan. Yhtään ainutta palautettua ei ole fyysisesti tai henkisesti pahoinpidelty. Ruokajuomanakin on Finnarin koneessa tarjottu Valion A1 proteiinipitoista maitoa, jota Suomessa kaikki "tolkun ihmiset" juovat joka päivä keskimäärin ainakin noin puoli litraa. Saksassa Hitlerin aikaan juutalaisten Inter-Railaukseen viehättynyt "kansanmurhan kansliapäällikkö" (Max Jacobsonin ilmaus) Adolf Eichmann vakuutti vielä 1961 oikeudenkäynnissä Israelissa, että härkävaunuissa juutalaisia Auschwitzin ja Dachaun keskitysleireille toimitettaessa noudatettiin tarkoin valtakunnassa voimassa olevia lakeja ja Führerin antamia ohjeita. Tiedotusvälineissä on jo ollut tietoja siitäkin, että Suomessa monet palautuspäätöksen saaneet muukalaiset ovat jo meilläkin uhanneet itsemurhilla. Suomen kiristyneitä maahanmuuttolakeja rustaneet poliitikot ovat selvästi astuneet vaarallisille vesille. Tässä vaarallisilla vesillä seilaamisessa meidän on vielä hyvä pitää mielessä se, että tietojeni mukaan meille on jo palautunut noin 40-50 ISISin kaulojen katkojaa Irakista ja Syyriasta, kun Trump on vihdoin päättänyt pyyhkäistä barbaariset kaulojen katkojat maanpäältä esim. Irakin Mosulissa. Ruotsissa Tukholman terroristit olivat tiettävästi olleet jo Säpon tarkkailussa, mutta siitä huolimatta sopiva kuorma-auto löytyi astaloksi epätoivoisille ihmisille. Kuka takaa, että Supo olisi paremmin varustautunut kuin Säpo näihin mahdollisiin terroristi-iskuihin, kun jo aiemmin meikäläiset poliisit ovat kertoneet julkisuuteenkin, ettei Suomella ole edes pääsyä kaikkein salaisimpiin ulkomaisiin tiedustelutietoihin. Erityispalkittu huumepoliisi Jari Aarniokin sai meillä kaikessa rauhassa vuosikausia harjoittaa huumekauppaa melkein pääpoliisiasemalla. Minä vaan kainosti kysyn, mitähän mahtaa liikkua Maahanmuuttoviranomaisten päässä ja Ulkoministeriössäkin, kun on taas alettu leikkiä tulella. Täytyy muistaa myös se, että lakeja säätää Suomen eduskunta. Vaikuttaa siltä, että eduskunnassa on liiaksi keskitytty jauhamaan sotesta ja Terra Sipilän maakuntamallista, kun samaan aikaan maahanmuuttajiin ja myös niiden vastustajiin liittyvän aikapommin sytytyslanka palaa jo kovaa vauhtia. Moro Pekka on jo aiemmin esittänyt Juankoskella ajatuksia, että myös maahanmuuttajat ovat ihmisiä, joiden asioista täytyy pitää huolta ja mahdollisimman nopeasti ja hyvin integroida myös maahanmuuttajat suomalaiseen yhteiskuntaan. Moro Pekan puolueen puheenjohtaja Sari Essayah on myös todennut, että kuntavaaleissakin täytyy ottaa suuntaa ihmiseen päin. Demuillahan on aina ollut tavoitteena ottaa pari piirua vasempaan päin ja vastustaa joka ikistä mahdollista parantavaa muutosta ihmisten elämässä. Nyt demujen vaalirekka näyttääkin ajautuneen jo elämän moottoritiellä väärälle kaistalle ja vastaan on tulossa pimeässä ja sakeassa sumussa ilman valoja ajava persujen ja vasureiden yhteinen vaalirekkaletka. Tietäähän sen, millaista jälkeä tällaisestakin nokkakolarista väärällä kaistalla ajosta syntyy. Muistaakseni viime vuonnakin muuan perheriidoista kimpaantunut yksinhuoltajaäiti päätti sitten kokeilla, miltä tuntuu kun, ajaa henkilöautolla nokkakolarin linja-auton kanssa. Tämäkin tapaus taisi olla Rautavaaralla. Jos olisi oltu kaukaa viisaita, niin ehkä tässäkin tapauksessa olisi voitu jotain tehdä perhesotkun takia onnettoman yksinhuotajaksi jääneen vaimoparan auttamiseksi. |
||