Keskustelu
| poliittinen tarkkailija | Panovaraa on runsaasti | 9.8.2017 21.15 |
| Terra Sipilän SOS hallitus on käynnistänyt budjettikeskustelut Espoon Moisnimen hirsimökissä ja budjettikeskusteluja käynnistettäessä Petteri Orpo (kok) on jo heti kättelyissä todennut hallitusohjelmaa mukaillen, että Suomessa on meneillään laajapohjainen talouskasvun vaihe, joka näkyy siinä, että kotimainen kysyntä on kehittynyt positiivisesti, investoinnit ovat laajalla rintamalla kasvussa ja vienti vetää. Mediassa etenkin julkishallinnon työntekijäjärjestöjen puhemiehet ovat jo äänekkäästi vaatineet kompensaatiota kiky-sopimuksessa sovittujen myönnytysten korvaamista. Valtiovarainministeriöstä ja Suomen Pankista on todettu yhteen ääneen, että ns. "jakovaraa ei ole". Tästä voidaan ollakin samaa mieltä, koska ei Suomen vienti ainakaan kesäkuun 2017 loppuun mennessä kasvanut edellisestä vuodesta kuin vain vaivaisen yhden prosentin verran. Kesäkuun 2017 loppuun mennessä Suomen kumulatiivinen kauppa- ja vaihtotase ovat kuitenkin selvästi alijäämäisiä, joten velkaantuminen jatkuu sekä julkisella että yksityisellä puolella. Tästähän eilenkin varoitti telkkarissa Päivän kasvo eli Suomen Pankissa äskettäin aloittanut kepuloisten Kivihiili ja Nikkeli Olli. Ns. jakovaraa ei siis meillä ole. Sen sijaan Suomessa on erittäin runsaasti ns. panovaraa. Terra Sipilän SOS hallitus on lähtenyt alkuperäisessä "Suomi Kuntoon" hallitusohjelmassaan näpertelemään Suomen talouden kanssa omilla insinöörin prosessikaavioillaan, joilla Terra Sipilä on pyrkinyt nostamaan Suomen työllisyysasteen 72%:iin vuoteen 2019 mennessä ja pysäyttämään syömävelan oton, vaikka Suomen nykyinen velkaantumisaste on vain noin 60%:ia bruttokansantuotteesta, joka on selvästi alle EU-maiden keskiarvon. Kansainvälisesti ottaen 60%:a on joka tapauksessa erittäin alhainen luku, eikä minkään valtion tule pyrkiä koskaan velattomaksi. Ihmetystä herättää, mistä Terra Sipilän taloudelliset neuvonantajat ovat keksineet tällaiset sitruunan puristustalkoot. Jo nyt on nähtävissä, että Terra Sipilän tavoitteet ovat joka tapauksessa epärealistisia eivätkä tule toteutumaan, vaikka maailman talouskehitys onkin ollut positiivista parin viime vuoden aikana, kun öljyn hinta on laskenut yli 50%:ia ja rahan korot ovat olleet pitkään poikkeuksellisen alhaalla. Jo muutama vuosi sitten mamujen rynnättyä Suomeen kiinnitin huomiota Suomen surkeasti kehittyneisiin syntyvyyslukuihin. Kesälomallaan demujen Antti Rinnekin on nyt kiinnittänyt vihdoin huomiota tähän suomalaisen yhteiskunnan aivan keskeiseen ongelmaan, joka tarkoittaa sitä, että pitemmällä tähtäyksellä joudumme ohraleivän syöjiksi kaikki. Onkin aivan käsittämätöntä, ettei Terra Sipilän "Suomi Kuntoon" hankkeessa ole kiinnitetty huomiota Suomen viime vuosina jyrkästi laskeneeseen syntyvyyteen. Tällainen kehitys tarkoittaa sitä, että Suomen kansantalouden moottorin yskintä kasvaa kroonisesti koko ajan. Sehän on yleisesti tiedossa, että mitä enemmän kansalla on käsiä, sitä suurempi on kansantalouden tuotos. Investoinnit perheisiin ja etenkin perheiden kasvattamiseen ovat siis kansakunnan kaikkein tärkeimpiä investointeja. Näitä investointeja ei voida nykyään edes verrata Terra Sipilän raskaasti tappiollisiin Terrafamen valtion työttömyysinvestointeihin, muihin työttömyyskorvauksiin, massiivisiin yritystukiin ja myös ruhtinaalliseen maataloustukeen. Nämä eivät ole oikeita investointeja. Ne ovat ns. syömävelkaa, jolle ei ole osoitettavissa mitään takaisinmaksuaikaa. Kun Terra Sipilä on prosessikaavioissaan pystynyt määrittelemään tavoitteeksi 72%:n työttömyysasteen ja velkasuhteen 60%:iin, niin miksi Terra Sipilä ei ole pystynyt määrittelemään Suomen keskeiseksi kansakunnan tavoitteeksi sitä, että hyvin voivassa maassa syntyvyys ei missään oloissa saa laskea pienemmäksi kuin 60 000 tai jopa 65 000 uutta syntyvää suomalaista vuosittain. Karvatiloillakin tiedetään tarkkaan esim. lypsävien lukumäärä. Alle olen koonnut Suomen bruttokansantuotteen ja Suomen syntyvyyden kehittymisen vuosina 2010-2017 (vasemmalla bruttokansantuote on ilmoitettu miljardeissa euroissa ja syntyvyys oikealla henkilömäärinä samana vuonna): 2010 187.1 60 980 2011 196.9 59 961 2012 199.8 59 493 2013 203.3 58 134 2014 205.5 57 234 2015 209.6 55 472 2016 215.6 52 814 2017 219.5 49 500 Kuten huomataan vielä vuonna 2010 Suomeen syntyi 60 980 uutta suomalaista. Tietysti on harmillista, että samaan aikaan meillä oli kuitenkin valtavat ja kasvavat joukot työttöminä. Työttömyys on kuitenkin helpommin ratkaistavissa poliittisilla päätöksillä (=paikallinen sopiminen), mutta uutta työvoimaa meille ei tule, jos syntyvyys on pienempi kuin kuolleisuus. Kun Terra Sipilän hallitus aloitti "Suomen kuntoon" saattamisen 2015, niin Suomen syntyvyys on sen jälkeen laskenut kuin lehmän häntä seuraavasti: 2015 1 762 2016 2 658 2017 3 314 Kun Suomen bruttokansantuote on nykyään suunnilleen 39 000 EUR/capita vuodessa, niin syntyvyyden laskun johdosta Suomi on menettänyt vuotuista bruttokansantuotetta arviolta suunnilleen 0.5 miljardia euroa. Kun otetaan huomioon yhden suomalaisen koko elämänsä aikana (esim. 60 vuotta) tuottama keskimääräinen bruttokansantuote, niin em. kolmen vuoden syntyvyyden alenemisen kumulatiiviset bruttokansantuotteen menetykset 2.5%:n reaalikorolla ovat yhteensä noin 11.9 miljardia euroa Jos taas näiden menetysten osalta huomioidaan vielä seuraavan sukupolven esim. 25 vuoden ajalta tulevat bruttokansantuotteen menetykset, niitä saadaan heidän osaltaan bruttokansantuotteen mentystä yhteensä vielä noin 16.4 miljardia. Tässä on oletettu, että yhdellä uudella suomalaisella voi olla kaksi perillistä. Laskemalla nämä luvut yhteen voidaan esittää sellainen alustava arvio, että Terra Sipilä SOS hallituksen toimien johdosta vuosina 2015-2017 Suomi on pitkällä aikavälillä menettänyt bruttokansantuotetta yhteensä n. 28.3 miljardia euroa, mikä on noin 13% Suomen nykyisestä bruttokansantuotteesta. Mikäli Terra Sipilän SOS hallitus olisi asettanut Suomen syntyvyyden tavoitteeksi noin 65 000 uutta suomalaista vuosittain, ym. alustavasti arvioidun tulevan bruttokansantuotteen menetys nousee monin kertaiseksi. Suomellahan on tietysti aina poliittisia vaihtoehtoja kehittää suomalaista yhteiskuntaa. Poliittisten päättäjien tulisi ymmärtää se, että yhteinen kakku kasvaa pitkällä aikavälillä parhaiten, jos Suomen syntyvyys saadaan oleellisesti nostettua nykyiseltä nälkävuosien tasoltaan. Tietysti tässä yhteydessä tarvitaan myös selkeätä sosiaali- ja koulutuspolitiikkaa. On kuitenkin yhtä helppo määritellä ainakin suurusluokassaan, kuinka monta lääkäriä, kätilöä, autonasentajaa tai kirvesmiestä Suomessa tarvitaan vuona 2020 kuin määritellä, millainen velkaantumisaste meillä on vuonna 2020. Suomessa pitäisikin alhaisen syntyvyyden johdosta julistaa kansallinen hätätila ja lainsäädännöllisesti säätää kaikille hedelmällisessä iässä oleville perheille ns. panoraha, joka maksettaisiin heti palkintona, kun uusi suomalainen on syntynyt maailmaan. Voisihan tällainen panoraha olla myös halukkaille sinkuillekin saatavilla. Tällainen panoraha voisi olla esim. 10 000 euroa, jolloin 60 -65 000 syntynyttä lasta kohden valtion kustannus olisi noin 600-650 milj. euroa. Tällaista lukua voi pitää vielä varsin vaatimattomana lukuna, kun Terra Sipilän toistaiseksi ajama "Suomi Kuntoon" ohjelma on jo aiheuttanut Suomelle yli 28.3 miljardin euron bruttokansantuotteen menetykset jyrkästi laskeneen syntyvyyden seurauksena. Tällaista panorahaa voidaan verrata myös Terra Sipilän Terrafamen raskaasti tappiolliseen hankkeeseen, johon on jo uponnut kaikkineen noin 1.5 miljardia euroa. Mitä on jäänyt käteen? Massiivinen ympäristökatastrofi. Koska syntyvyyden kääntämisellä kasvuun on dramaattiset vaikutukset Suomen kansantuotteen kehitykseen vähänkään pitemmällä tähtäyksellä, niin tällaista positiivista perhepolitiikkaa voidaan vielä oleellisesti lisätä lapsilisien ja myös muiden lasten hankintaa tukevien verouudistusten avulla. Viime aikoinahan on kovasti käyty keskustelua mm. siitä, pitäisikö lapsilisiäkin lähteä leikkaamaan ja pitäisikö niidenkin saatavuutta rajoittaa varakkaammilta ihmisiltä. Ei tule mieleen mitään muuta sivistysmaata, jossa poliittiset päättäjät tekevät kaikkensa, että maassa saadaan syntyvyys pudotettua samalla tasolle, joka on maholla lehmällä. Tosin Kiinassa on yritetty myös yhden lapsen politiikkaa, mutta Kiinan kommunistisessa puolueessakin on jo havaittu, että tuollainen kaistapäinen kokeilu on vahingollista Kiinan sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen kannalta. Joten Espoossa Moisniemen mökillä hallituksen on nyt syytä tehdä Suomen tulevaisuuden kannalta aivan keskeinen positiivien päätös ja investointi tulevaisuuteen eli päättää jo ensi vuonna 600-650 milj. euron suuruisesta panorahasta. Olen aivan varma, että myös Terra Sipilälle annetaan paljon anteeksi mm. maailman parhaiden kätilöiden osalta, kun havaitaan, että synnytyksiä ei tarvitse tehdä enää saunoissa, tai ambulansseissa maanteiden varsilla vaan ihan turvallisesti synnytyssairaaloissa, joita Suomessa normaalioloissa tarvitaan luonnollisesti enemmän kuin vain puolikymmentä. Panoraha varmistaa myös sen, että kätilöt saavat ruveta tekemään Suomessa töitä varmasti ihan kolmessa vuorossa, jolloin kätilöille voidaan sopia myös kohtuulliset vuorotyökorvauksetkin, ettei tarvitse lähteä esim. Vaasan seudulta Ruotsiin synnytyshommiin. Olen myös täysin varma siitä, että kätilöissä ja kuntien virkailijoissa on meillä myös paljon sellaisia viriilejä naisia, jotka voivat hyvin osallistua Suomen kansan tärkeimpään tehtävään ja tällöin panoraha monin verroin voi kompensoi myös Terra Sipilän onnettomasti ja lyhytnäköisesti vain kunnan virkailijoihin kohdistetun lomarahojen leikkauksenkin. |
||
| poliittinen tarkkailija | Re: Panovaraa on runsaasti | 13.8.2017 18.51 |
| Viisaat miehet eli Nalle Wahlroos ja Bengt Holmström olivat asialla viime torstaina, kun juhlittiin Keskuskauppakamarin 100-vuotisjuhlia Finlandia-talolla Risto E.J. Penttilän kysellessä ajankohtaisista asioista. Vähän vanhan levyn pyörittämiseksi meni. Johtuiko siitä, että Penttilän kysymyksistä puuttui terävin kärki, koska oli juhlapuheiden aika? Talouden nykyisen "jakovaratilanteen" Nalle totesi olemattomaksi, koska Suomen BKT:n kasvu on ollut kymmenen vuotta nollassa ja nyt olemme yhtenä vuotena mahdollisesti saavuttamassa 2%:n kasvun. Ruotsiin verrattuna meidän BKT on siis kuitenkin jäänyt jälkeen 20%:ia Ruotsista ja jatkossa Ruotsi kasvaa tästä syystä joka tapauksessa 20% meitä enemmän joka vuosi. Selväksi tuli, että Suomessa on liikaa kustannuksia, joiden kattamiseksi valtio joutuu ottamaan koko ajan lisää velkaa. Olisi toivonut, että ko. herrat olisivat kommentoineet Suomen nykyistä kansainvälisestikin kuitenkin erittäin alhaista velkaantumisastetta. Meillähän velkaantumisaste on vähän yli 60%:ia, kun esim. Kiinassa velkaantumisaste on 300% ja USA:ssa 100% BKT:sta. Muissa mielenkiintoisissa maissa velkaantumisaste on seuraava: Ruotsi 41.6% (seurausta hyvästä talouspolitiikasta ja maahan muutosta) Suomi 63.6% Saksa 68.3% Ranska 96.0% UK 89.3% Ei meillä siis oikeasti mitään velkaantumisongelmaa ole. Velkaantuminen (siis lisävelan kasvuvauhti) on seurausta noudatetusta Terra Sipilän huonosta talouspolitiikasta ja vuodelta 1940 olevasta tammikuun kihlauksesta, jossa poliitikot hyväksyivät perustuslain vastaisen periaatteen, että hallinto- ja lainsäädäntövaltaa Suomessa käyttävät yhdessä EK ja ammattiliitot SAK:n johdolla ns. yleissitovien TES sopimusten puitteissa. Tammikuun kihlausta vahvistettiin vielä lisää vuonna 1962 (TEL-laki), kun EK ja ammattiliitot yhdessä hallituksen siunauksella loivat periaatteet nykyiselle työeläkejärjestelmälle. On huomattava myös, että kansaneläkkeistäkin nykyään huolehtiva KELA perustettiin vuonna 1937, eikä KELAnkaan toiminnan perään sen jälkeen ole paljon huudeltu. Suurta hälyä on vain aiheuttanut viime aikoina se, että toimeentulotuen maksaminen siirtyi KELAn harteille vuodenvaihteessa. Siitä on kuitenkin pidetty Kepulandiassa huolta, että KELAn johdossa istuu aina kepuloinen. Nytkin yhteen putkeen jo noin 70 vuotta. Valtion ja kuntien virkamiesten eläkejärjestelmien perusteetkin ovat meillä peräisin vuosilta 1956-64, joten ajat ovat siis nykyään jo virkamiestenkin kohdalla koko lailla toiset kuin eläkejärjestelmien perusteita luotaessa. Aikaa on siis kulunut järjestelmien perustamisesta keskimäärin ainakin noin 70 vuotta, eikä mitään dramaattisia muutoksia eläkejärjestelmien perusteissa ole tehty. Kun eläkejärjestelmät perustuvat prosentti- ja korkoa korolle laskuihin, niin on hyvä tiedostaa se, että esim. 2.5%:n reaalikorolla 1000 euron eläke kasvaa 50 vuodessa seuraavan kaavan mukaan: 1000 x (1+2,5/100)potenssiin 50 = 3 437 euroa Laskelma on tietysti vähän yksinkertaistettu, mutta siinä on kuitenkin totuuden siemen. Suomen kansantalouteen on leivottu sisään erittäin vahingollinen "indeksisidonnaisuus". Eli kustannuksia nostetaan joidenkin lakeihin sidottujen indeksien tai työmarkkinasopimusten perusteella, vaikka itse asiassa mitään oikeita kustannusperusteita ei olisikaan olemassa. Olisin odottanut, että arvostetut taloustieteilijät olisivat juhlavuoden kunniaksi perehtyneet syvällisemmin ehkä tähän Suomen nykyisten taloudellisten ongelmien aivan keskeiseen juurisyyhyn. Nalle oli keskustelussa vero-osiossa selvästi Holmströmiä terävämpi, kun hän totesi, että yksi Suomen keskeisiä ongelmia on työn raskas verottaminen. Hänen mielestään parempia verotusmuotoja ovat kulutuksen ja kiinteistöjen verottaminen. Työn raskas verottaminen vaikeuttaa taloudellista kasvua ja lopputulos on ollut sen mukainen. Nalle ja Holmström keskustelivat myös tekoälystä, joka Nallen mukaan tulee hävittämään monet perinteiset ammatit. Holmströmkin korosti, että tätä asiaa tutkitaan nykyään USAssa mm. MIT-yliopistossa innokkaasti. Nallen mukaan tekoälyn johdosta vaarassa ovat esim. kauppojen kassat, joissa Nallen mukaan meillä työskentelee nykyään noin 140 000 ihmistä palvelutöissä. Tähän on syytä varautua ja kehityshän on jo nähty mm. pankeissa, joissa ei enää perinteistä palvelua ole. Automaation lisääntyminen johtaakin melko nopeasti siihen, että palkkaan sidotut ns. sosiaalikustannukset kuten eläkkeet joudutaan keräämään aivan muulla tavalla, johon me olemme vuosikymmenien aikana tottuneet. Tämä on hieno asia, koska se mahdollistaa sen, että suomalainen työ voi tulevaisuudessa olla jälleen kilpailukykyistä. Nykyäänhän meillä on näitä palkanmaksuun liittyviä lisäkustannuksia ja palkkaveroja hyvinkin 70% yritysten koko palkkakustannuksesta. Tietenkin tämä edellyttää massiivista nykyisen antiikkisten ja kymmeniä vuosia sitten rakennettujen eläke- ja verotusjärjestelmien muutosta ja uudistusta. Nykyään kansan keskuudessa herättää kauhistusta mm se, että esim. asuntolainojen korkovähennystä vähitellen kavennetaan. Tässäkin on hyvä muistaa, että nykyään asuntolainojen korotkin ovat aivan toista loukkaa kuin ne olivat esim. 1970-80-luvuilla, jolloin huonossa tapauksessa asuntolainankin korko saattoi nousta jopa 18%:iin. Nykyäänhän Suomen verotusjärjestelmä on selvästi yritystoimintaa ja työntekoa rankaisevaa, kun oikeudenmukaisen verotusjärjestelmän tehtävänä olisi tietysti kannustaa kaikenlaista työn tekemistä ja yrittämistä ilman mitään porrastuksia ja ihmisten jaottelua pieni- sekä keskisuurituloisiin tai hyvätuloisiin. Kyllä perustuslain säädösten pitäisi koskea kaikkia tuloryhmiä, eikä missään tapauksessa ole hyväksyttävää, että esim. joillekin hyvätuloisille on asetettu jopa joitakin ns. raippaveroja peräti eduskunnassa, jonka tulisi ennen kaikkea huolehtia perustuslain säädösten ja hengen noudattamisesta. Tällainen hyvätuloisten ruoskiminen muistuttaa islamistien harrastamaa naisten kivittämistä tai vääräuskoisten päiden katkomista. On erittäin hyvä asia, että meillä Suomessa ei vielä olla aivan päästy tasapalkkaisuuteen, jota esim. prof. Heikki Hiilamo tuntuu jotenkin pitävän tavoiteltavana tilana, kun on mennyt harkitsemattomasti ehdottamaan, että tuloveron progression käyttö on paras tapa lisätä tasa-arvoa. Hiilamo on myös ehtinyt jo ehdottelemaan, että perintöverokin pitäisi olla 65%. Miksihän Hiilamo ei ole ehdottanut 110%:ia? Veroprofessoriksi heittäytynyt sosiologi Hiilamo ei ole tainnut koskaan olla missään kunnon töissä, joten hän ei ole ehkä tietoinen siitä, että kyllä hyvälle ja ahkeralle työtekijälle jokainen työantaja maksaa mielellään palkkaa ja bonustakin, jos työtekijältä työ sujuu hyvin. Perustuslaki- ja sosiologian asiantuntijanatuntijana punavihreä Hiilamo lieneekin ollut vain valtion töissä yliopiston tutkijakammiossaan, joten hänellä ei ilmeisesti ole käsitystä siitä, että kyllä hyville professoreillekin maksetaan ihan mukavia liksoja, jos heidän tarinoitaan kuunnellaan herkällä korvalla esim. joissakin kansainvälisissä konferensseissa. Ehkäpä juuri tästä syystä Suomen ainoa islaminkin tuntija Helsingin yliopiston Suomessa heikosti arvostettu prof. Jaakko Hämeentie-Anttilakin päätti siirtyä Helsingin Yliopistosta Edinburghin yliopistoon Skotlantiin. Täysin luonnollisten palkkaerojen hyväksyminen ei tietenkään ole koskaan sopinut demuille eikä myöskään viherpipertäjile tai vasureille. Vielä 1960-70 luvulla demut ja vasurit vielä innokkaasti puhuivat siitä, että yhtiöiden ei tarvitse tuottaa edes voittoa. Toisin sanoen nämäkin besserwisserit saarnasivat Kepulandiassa vuosikymmeniä mantraa, joka oli täydellisessä ristiriidassa mm. meilläkin sovellettavan osakeyhtiölain kanssa. Kyllä täytyy sanoa, että me Kepulandiassa näytämme lähtevän vähän kaikessa ajattelussamme helkkarinmoiselta takamatkalta. Tästä syystä meille on aina käynyt samalla tavalla kuin Usain Boltin joutsenlaulussa eilen eli 4x100 metrin viestissä Lontoossa: akillesjänne jäykistyi viileällä stadionilla heti osuuden alkumatkasta ja juoksu jäi nolosti kesken. Nallen esille tuoma negatiivinen tulovero vähäosaisille on raikas ajatus, kun pidetään huoli siitä, ettei vähävaraisten negatiivista veroa maksateta parempituloisten kiristetyllä progressiolla, jota Kalevi Sorsan säätiön rahoituksella viherpipertäjä Hiilamo on jo innoissaan esittänyt lääkkeeksi Suomen aneemisen talouskehityksen nostamiseksi suosta. Suomalainen verokeskustelu onkin nykyään täysin lapsellisella tasolla, kun valtiovarainministeriön virkamiehet esittävät aina tuloverojen laskemiseen sitä lääkettä, että se on korvattava joitakin muita veroja ja maksuja nostamalla. Ihmettelen suuresti tällaista naivia ajattelutapaa. Koska tavoitteena tulisi olla Suomen kansainvälisen erittäin korkean verotusasteen laskeminen siedettävälle tasolle, niin tietenkin virkamies- ja ammattiyhdistysvetoisessa Kepulandiassa toimitaan juuri päinvastoin. Holmström tuntui olevan huolissaan ns. kestävyysvajeesta. Hän kyseli keskustelussa, kuka maksaa meidän eläkkeet tulevaisuudessa? Kestävyysvajeen osalta Holmström viittasi ikääntymisen johdosta lisääntyviin kustannuksiin ja totesi, että nykymenolla menojen ja tulojen välillä ei synny tasapainoa, "yhtälöt eivät täsmää". Holmström alkoikin jo selvästi epäillä, kuka maksaa tulevaisuudessa eläkkeet. Holmström jo epäili sitäkin, että jatkossa nykyisistä eläke-eduistakin voidaan joutua tinkimään. Eläkeyhtiöiden isot pomot ovat kuitenkin huomauttaneet, että tällaista vaaraa ei meillä ole. Kriittisesti nykyisiin eläkejärjestelmiin suhtautuvat professorit ovatkin jo todenneet, että nykymenolla Suomen eläkeyhtiöiden rahastot ovat kasvamassa aivan käsittämättömiin mittasuhteisiin, kun otetaan huomioon näköpiirissä olevien eläkeläisten lukumäärä. Näköjään Nalle ja Holmströminkin alkavat olla jo siinä iässä, etteivät he ehkä ihan ensimmäisenä ajattele "panovaraa", jossa meillä Suomessa on vielä massiiviset mahdollisuudet vaikuttaa näköpiirissä olevaan kestävyysvajeeseenkin. Harmaatukkaisilta ekonomisteilta olisikin ollut hyvä kuulla, miltä Suomen tuleva ns. kestävyysvaje alkaisi näyttää, jos meillä esim. tulevina vuosina syntyvyys nostettaisiin vuosittain tasolle 65-70 000 uutta suomalaista kehiin joka vuosi nykyisen vajaan 50 000 uuden suomalaisen sijasta. Olin odottanut, että Nallelta ja Holmströmiltä Penttilä olisi siis tajunnut kysyä mielipidettä myös tästä tärkeästä "panovarasta", koska sehän meillä tulee joka tapauksessa nousemaan nykymenolla aivan keskeiseksi keskusteluaiheeksi eli siis ns. "kärkihankkeeksi" jo viimeistään 5-10 vuoden sisään. Tältä osin Kuningas Sauli voisikin pikimmiten julistaa kansallisen "hätätilan" samalla tavoin kuin Amerikassa Trump on julistanut hätätilan käsittämättömiin mittoihin nouseen opiaattien käytön vuoksi. Opiaatithan ovat voimakkaita särkylääkkeitä, joita on alettu käyttämään mm. masennuksen hoidossa ja tavallaan huumeena. Kun olen ennenkin joskus sivusta neuvonut onnistuneesti demujen Antti Rinnettä mm. ALViin liittyvissä asioissa, niin epäilen, että Antti on nyt kesälomansa aikana tutkinut AKM kirjoituksia VAPAAsta ja huomannut itsekin, että tuo Suomen syntyvyystahti ei ole ihan kohdallaan. Aikanaanhan kävi niin, että myös demujen Jutta Urpilainen huomasi vasta monta vuotta ministerinä oltuaan, että Suomen BKT:hän on vuosikausia polkenut paikallaan. Tällainen avainministerien laajempikin unessa kulkeminen herättää ihmetystä. Tilastojen perusteella tiedetään jo nyt, että Suomessa on täällä hetkellä laajan työttömyyden piirissä yli 420 000 työtöntä, joista suuri osa, ehkä jopa lähes 200 000 on ns. pitkäaikaistyötöntä, jotka eivät koskaan minkään haastattelun voimin enää tule siirtymään normaalin työvoiman piiriin. Tämä on se hinta, jonka suomalainen yhteiskunta on maksanut suureksi osaksi onnettomasta eurokokeilusta, jolle nykymenolla ei näy olevan loppua. Koska tämä on tilanne, niin uutta työvoimaa ei Suomeen voi tulla muuten kuin dramaattisen työperäisen maahanmuuton tai syntyvyyden lisääntymisen kautta. Koska SOS-hallitus on käytännössä iskenyt Suomen rajat maahanmuuttajien osalta kiinni, niin ainoaksi reaaliseksi vaihtoehdoksi Suomen työllisyysasteen kohottamiseksi vähänkään pitemmällä tähtäyksellä jää ns. "panovara" ja noin 10 000 euron suuruinen panoraha jokaisesta syntyvästä uudesta suomalaisesta. Tämä on sitä modernia perhepolitiikkaa. Olen erittäin iloinen siitä, että Nallen ja Holmströmin keskustelutilaisuudessa etenkin Holmström kiinnitti huomiota myös Suomen yliopistojen nykyiseen tilaan. Nallehan on jo paljon aikaisemmin kiinnittänyt tähän onnettomaan asiaan huomiota ja on kyseenalaistanut mm. mielettömät karsintakurssit yliopistoihin täysin vanhentuneina. Minäkin olen tästä asiasta äskettäin esittänyt kriittisiä käsityksiäni VAPAAssa ja todennut, että Suomen yliopistojen rahoitus on syytä välittömästi uudistaa siten, että yliopistot eivät ole jatkossa yhtä riippuvaisia valtion niukoista resursseista. Tämähän on nykyään johtanut siihen, että yliopistoissa ei ole Holmströmin mainitsemaa kunnon "läpivirtausta", jolloin yliopistoissa ei oikeasti opiskella vaan monessa tapauksessa vain vietetään pitkiäkin aikoja (jopa yli 7 vuotta) aikaa valtion piikkiin. Onneksi Terra Sipilän hallituksessa on fanittamani Nappisilmä Sanni Grahn-Laasonen, joka ennakkoluulottomasti onkin lähtenyt uudistamaan Suomen koulutusjärjestelmiä. Valitettavasti vain Terra Sipilä on kuitenkin asettanut raskaasti tappiollisen Terrafamen tukemisen selvästi tärkeämmäksi hankkeeksi kuin Suomen koulutusjärjestelmien laajamittaisen uudistamisen. Holmströmin käsityksen mukaan heikko läpivirtaus johtuu siitä, että yliopistoissa ei ole riittävästi oikeita opiskelupaikkoja ja yliopistoissa on runsaasti ns. panttiopiskelijoita, jotka odottelevat vain pääsyä arvostettuihin tiedekuntiin kuten esim. lääke- ja lakitieteelliseen tai johonkin muuhun arvostettuun tiedekuntaan. Tätä omituista tilannetta tietysti vielä pahentaa se, että moniin tiedekuntiin pääsy on mahdollista vain vaikeiden ja kalliiden karsintakurssien kautta. Tällainen tilannehaan on täysin järjen vastainen, kun ihmisten pitäisi mahdollisimman nopeasti päästä valmistumaan haluamalleen alalle. Nykypäivänähän alakin saattaa joissakin tapauksissa jo hävitä kokonaan pois ennen kuin edes opiskelija on ehtinyt valmistumaan. Nykyäänhän meillä tiettävästi valmistuu jopa tohtoreitakin suoraan työttömyyskortistoon. Ei ole mikään ihme, että tuore nobelistimmekin ihmettelee tätä Kepulandian menoa. Joku aika sitten Tavast puolusteli nykyisiä kehitysalueille sijoitettuja yliopistoja sillä, että opetustyötä on näin saatu tarjottua laajasti ympäri maata. Tältä osin mielestäni Tavast elää vielä sitä ikimuistoista 1960-luvun peruskouluaikaa, jolloin Johannes Virolainen halusi opettaa kansaa tasapäisesti lukemaan ja kirjoittamaan. Nykyään on jo toiset vaatimukset ja opetuksen haasteet. Kyllä asia on niin, että peruskoulu on jo tehtävänsä tehnyt ja nyt pitää alkaa uudistaa koko Suomen koulutusjärjestelmää varhaiskasvatuksesta aina ammattiin (oli se mikä tahansa) valmistumiseen saakka ja varmistaa vielä se, että ammatissakin koko ajan on pidettävä yllä ja kehitettävä ammattitaitoa. Nappisilmäkin on jo puhunut koko elämän kestävän kouluttautumisen puolesta. Nappisilmä on siis omaksunut minun ja monen muunkin saarnaaman elinkaariajattelun perusidean, jota Suomessa on alettu vähitellen soveltamaan myös uusia kouluja rakennettaessa. Kyllä on Kepulandiassa kirveellä vielä paljon töitä. |
||