Keskustelu
| alan kolmas mies | Suomen PISAN TORNI KAATUU!!! | 8.12.2023 3.53 |
| Suomessa PISAN TORNI on PISA-tulosten perusteella jo niin kallellaan, että kohta on torni selvästi nurin. Pisa-tulokset vuodelta 2022 olivat järkyttäviä, kuten alta selviää: Luonnontieteet: □ 2006 563 pistettä □ 2022 511 pistettä □ pudotus 52 pistettä Lukutaito: □ 2006 547 pistettä □ 2022 490 pistettä □ pudotus 57 pistettä Matematiikka: □ 2006 548 pistettä □ 2022 484 pistettä □ pudotus 64 pistettä Tulos ei ole ihme, koska Suomessa aikavälillä 2006-2022 kaikki huomio kansantaloudenkin ohjauksessa on keskitetty maapallon ilmaston pelastamiseen ja jo10 vuotta sitten oletetun maailmanlopun odotteluun, kun meidän tulisi vähitellen herätä reaalimaailmaan, jossa meitä nyt uhkaa todellinen tilanne, että Suomi Neidon nykyinen valtion pitkä- ja lyhytaikaisten ja muiden velkojen kokonaissumma 156 300 000 000 EUR uhkaa jo kohta mennä ulosottoon. Siinä on maksettavaa noin 5.5 miljoonan kansalle ja noin 2.8 miljoonan henkilön työvoiman kansalle eli jo peräti 55 820 EUR/yhtä työkykyistä kohden. Niinpä Suomen kasvihuonepäästöt ovatkin laskeneet aikavälillä 2006-2022 seuraavasti: Kokonaispäästöt, milj. CO2 ? ekvivalenttitonnia □ 2006 80.3 milj. CO2 -ekv. t □ 2022 46.3 milj. CO2 -ekv. t □ Muutos -42.0% Päästökaupan päästöt, milj. CO2 ? ekvivalenttitonnia □ 2006 44.6 milj. CO2 -ekv. t □ 2022 18.4 milj. CO2 -ekv. t □ Muutos -58.7% Reaalisen BKT:n kehitys □ 2006 249.0 miljardia EUR □ 2022 264.8 miljardia EUR □ Muutos 2006-2022: 0.39% p.a. Harmillinen juttu. Suomessa kasvihuonepäästöt ovat laskeneet jyrkästi, mutta kasvihuonepäästöjen voimakas lasku on kostautunut sillä, että Suomen bruttokansantuotteen reaalinen kasvu on jäänyt olemattomaksi, mutta samaan aikaan valtion talous on ollut koko ajan alijäämäinen, jolloin voidaan todeta, että lievääkin kasvua on jouduttu pitämään yllä velkarahalla ja samaan aikaan kansakunnan kouluttamiseen ei ole ollut riittävästi resursseja ja nuorisolta ja opettajiltakin näyttää menneen motivaatio myös opiskeluun ja opettamiseen. Yllä siteerattujen PISA tulosten perusteella on kiistatonta, että peruskoulu on vasemmistolaisen opetusministerin Li Anderssonin jäljiltä täydellisessä kaaoksessa ja koulusta on tullut suljettu väkivallan pesäke, jossa opettajilta puuttuu auktoriteetti. Varmaankin kouluissa jokaisella oppilaalla on nykyään jo kalliit kännykät, joista päivät pitkät tutkitaan TikTok ? videoita, joissa transut ja muut vapaamieliset Pride ja elokapinalliset huutaa kurkut suorina, kuinka Juutalaiset täytyy työntää Israelista mereen tai kuinka oppilaat valtaavat yliopistoja tai makoilevat kaupunkien kaduilla tai hirttäytyvät metsissä puihin, kun ollaan muka pelastamassa universaalia luontoa ja luontokappaleita. Joka viikko noin 40 000 oppilasta joutuu peruskouluissa väkivallan kohteeksi. Arvattavasti todellinen luku on paljon suurempi, kun vain osa esim. henkisestä väkävallasta voi tulla esiin. PERUSKOULUN ISÄ (WIKIPEDIA LAINAUKSIA) "Tunnetustihan nykyisen peruskoulun idea lähti kehittymään erityisesti 1960-1970 luvuilla erilaisten kokeilukoulujen kautta ja tuolloin Peruskoulun Isäksi tuli sos. dem. vasemman laidan kulkija Reino Henrik Oittinen (26. heinäkuuta 1912 Helsinki - 1. maaliskuuta 1978 Helsinki). Oittinen oli suomalainen sosiaalidemokraattinen poliitikko ja virkamies, joka toimi Kouluhallituksen pääjohtajana vuosina 1950-1972 ja opetusministerinä viidessä eri hallituksessa. Hänet siis muistetaan myös Suomen peruskoulun isänä. Toisaalta kouluhallituksen johtoon Oittisen jälkeen noussut myös sos. demokraattien vasemman laidan kulkija Erkki Aho saattoi sitten ryhtyä käytännössä toteuttamaan Oittisen kulttuurimarxilaisia oppeja, jotka sitten jalostettiin Pirkkalan kokeilukoulun käyttöön 1970-luvulla, kun Tampereen yliopistossa laadittu opetusmoniste otettiin käyttöön. Moniste noudatti marxilaista historiankäsitystä ja siinä oli jopa suoria lainauksia neuvostoliittolaisesta oppikirjasta. Opetusmonisteen laati maisteri Antti Penttilä. Moniste päätyi oppilaille kokeilun kautta, jota oli markkinoitu Erkki Aholle ja sen hyväksyneelle opetusministeriölle uutena kiinnostavana tapana opettaa lapsille yhteiskunnallisia aineita. Esitetyssä suunnitelmassa ei mainittu sanallakaan marxilaisuutta. Kokeilu toteutettiin Tampereen yliopiston ja Pirkkalan kunnan yhteistyönä, ja vastuu oppimateriaalin laatimisesta oli yliopistolla. Työläisperheessä varttunut Aho valmistui kansakoulunopettajaksi vuonna 1958 ja työskenteli ensin opettajana Keski-Suomessa, 1963-1965 Jyväskylän yliopiston assistenttina, 1965?1966 Suomen ensimmäisenä koulupsykologina Lahdessa ja sen jälkeen virkamiehenä kouluhallituksessa. Kouluhallituksen pääjohtajana hän toimi 1973-1991. Aho vihittiin kasvatustieteen kunniatohtoriksi Oulun yliopistossa 1983, ja hän sai professorin arvonimen 2006. AHON Toiminta kouluhallituksen pääjohtajana Aho aloitti siis kouluhallituksen pääjohtajana vuoden 1973 alusta Reino Oittisen jäätyä eläkkeelle. Aho oli jo vuonna 1970 johtanut kouludemokratiatyöryhmää, joka esitti kouluneuvostojen perustamista, mikä toteutui hänen pääjohtajakautensa alussa vuonna 1973. Kouluneuvostojen epäonnistumisesta ja 1985 tapahtuneesta lakkauttamisesta huolimatta Aho jatkoi pääjohtajana, kunnes kouluhallitus ja ammattikasvatushallitus yhdistettiin uudeksi opetushallitukseksi vuonna 1991. Hänen edeltäjänsä Oittisen kaudella perustetun peruskoulujärjestelmän vakiinnuttaminen ja kehittäminen muodostuikin Ahon kestävimmäksi saavutukseksi. SDP:n vasenta laitaa edustanut Aho oli kouludemokratiahankkeissa pitkälti samoilla linjoilla kuin Teiniliiton radikaalit, joista monet lukeutuivat taistolaisiin kommunisteihin. Vuonna 2016 julkaistun kirjan mukaan pääjohtaja Aho olisi ollut neuvostoliittolaisia näkökantoja heijastaneen Pirkkalan koulukokeilun keskeinen alullepanija. Aho on kiistänyt väitteen. Seura-lehden julkaiseman artikkelin mukaan kokeilun valvonta ei kuulunut Aholle vaan kouluhallituksen opetusosastolle. AHON Luottamustehtävät Aho oli pitkään Suomi-Neuvostoliitto-Seuran johtokunnan jäsen ja puheenjohtaja vuosina 1990-1991 sekä Suomen Unesco-toimikunnan puheenjohtaja 1987-1993." Selvää on siis, että vasemman laidan Peruskoulun kehittelijät eli Reino H. Oittinen ja häntä seurannut uskonveli Erkki Aho saattoivat aikaväleillä 1950-72 ja 1973-91 eli kaikkiaan 41 vuoden aikana juurruttamaan lähtemättömästi kulttuurimarxilaiset toimintatavat läpi koko Suomen peruskoulun maan joka kolkassa. Nyttemmin täydelliseksi katastrofaaliseksi osoittautuneen peruskoulun konseptihan lähti siis liikkeelle em. Pirkkalan peruskoulusta, oppilaita opetettiin 70-luvulla Tampereen yliopistossa laaditulla opetusmonisteella, joka noudatti marxilaista historiankäsitystä ja jossa oli jopa suoria lainauksia neuvostoliittolaisesta oppikirjasta. Seura-lehden tietojen mukaan Peruskoulun idea lähti kehittymään Pirkkalan kokeilukoulusta seuraavsti: "Kokeilu toteutettiin Tampereen yliopiston ja Pirkkalan kunnan yhteistyönä, ja vastuu oppimateriaalin laatimisesta oli yliopistolla. Kokeilun valvonta ei kuulunut Erkki Aholle vaan kouluhallituksen opetusosastolle, eikä Aho osallistunut hankkeen etenemistä seuraavien työryhmien kokouksiin. Aho ei kuitenkaan henkilökohtaisesti ollut mukana materiaalin suunnittelussa, materiaalin laatijoiden valinnassa eikä tekstin sisällön valvonnassa, mutta eihän se tietysti ollut tarpeenkaan, kun kouluhallitukseen oli tullut Peruskoulun perustamisen vuoksi Suomessa pyöri samaan aikaan, vuonna 1975, kaksitoista muutakin koulukokeilua ja Pirkkalan kokeilun valvonta petti. Moniste otettiin käyttöön Pirkkalan koulussa ennen kuin kouluhallitus oli saanut siitä asiantuntija-arvioita. Kohun alkaessa kielteiset arviot monisteen sisällöstä olivat jo saapuneet, mutta monisteita ei ehditty kieltää ennen kuin ne päätyivät lehdistön käsiin. Opettaja Tapio Holvitie syytti Erkki Ahoa Pirkkala-kohun vuoksi valtiopetoksen valmistelusta ja vaati oikeuskansleria ottamaan asian tutkittavakseen. Oikeuskansleri Viljo Olavi Hakulinen Oikeuskansleri tutki tapauksen perinpohjaisesti ja antoi vuonna 1976 kokeilusta vastuussa olevalle kouluhallituksen osastolle huomautuksen, koska se ei ollut tutkinut kokeilun sisältöä ja materiaalia eikä saattanut sitä kouluhallituksen käsiteltäväksi." KETÄÄN EI ASIASTA RANGAISTU. "Se että Pirkkalan kokeilu päätyi marxilais-leninistiseksi aivopesuksi, oli minulle aivan yhtä suuri yllätys kuin muillekin. Enkä ole koskaan ollut marxilainen sosialisti, en edes sosialisti, vaan vakaumuksellinen sosiaalidemokraatti", Aho sanoo. "Tällainen syytös tuntui jopa tuolloisessa poliittisessa tilanteessa niin uskomattomalta, etten ottanut sitä tosissani. Enemmän julkisuudessa ja ennen kaikkea hallinnon sisällä käytiin keskustelua siitä, kenelle kuului kokeilun valvontavastuu, ja millä kohtaa ketjua lenkki oli pettänyt. Vastuuta sälytettiin niin Tampereen yliopiston kuin kouluhallituksenkin niskoille. Julkisuudessa ja mediassa samoin kuin oikeiston leirissä vastuu sälytettiin ennen kaikkea minun, kouluhallituksen pääjohtajan harteille," Aho sanoo. Niinpä, niin REINO OITTINEN oli vakaumuksellinen sosialisti ja ERKKI AHOKIN oli vakaumuksellinen sosialisti. Mutta Suomessa on kyllä muitakin ihmisiä kuin sosialisteja ja SANNA MARININ hallituskaudellakin meillä oli taas Kulttuuri- ja opetusministerinä vasemman laidan LI ANDERSSON. Pannaanpa alle kouluhallituksen pääjohtajat Reino Oittisesta lähtien alle kronologiseen järjestykseen: □ "Reino Henrik Oittinen (demu) 1950-1972 (Reino Oittisen vanhemmat olivat veturinkuljettaja Henrik Alfred Oittinen ja Hulda Gustava Apilisto. Isä erotettiin vuoden 1918 sisällissodan jälkeen väliaikaisesti valtionrautateiden palveluksesta. Oittisen kaksi äidinpuoleista tätiä, Iida Vihuri ja Kaisa Hiilelä, olivat sosialidemokraattisen puolueen (SDP) kansanedustajia, ja myös Oittinen liittyi sosiaalidemokraattiseen työväenliikkeeseen. Lahjakkaana hän pääsi opin tielle, kirjoitti ylioppilaaksi Tampereen klassillisesta lyseosta vuonna 1931, opiskeli yhteiskuntatieteitä ja valmistui kolmessa vuodessa erinomaisin arvosanoin. Oittisen viimeisinä pääjohtajavuosina koulumaailmankin yli pyyhkäissyt vasemmistolainen opiskelijaradikalismi ja kouludemokratiahankkeet jättivät hänet kylmäksi. Lapualaisaikana miltei koulutoveriensa muiluttamaksi joutunut Oittinen vastusti politiikan tuomista kouluihin, muttei voinut pysäyttää ajan virtaa. Vaikka hän oli ollut ikänsä johdonmukainen marxilainen sosialisti, hän oli henkisesti eri aallonpituudella kuin Teiniliiton johtoon kohonneet vallankumousaatteista innostuneet radikaaleimmat nuoret. Oittista Kouluhallituksen johdossa seurannut Erkki Aho suvaitsi nuoria radikaaleja enemmän.)" □ "Erkki Aho (vasemman laidan demu) 1972-1991 (Työläisperheessä varttunut Aho valmistui kansakoulunopettajaksi vuonna 1958 ja työskenteli ensin opettajana Keski-Suomessa, 1963-1965 Jyväskylän yliopiston assistenttina, 1965-1966 Suomen ensimmäisenä koulupsykologina Lahdessa ja sen jälkeen virkamiehenä kouluhallituksessa. Kouluhallituksen pääjohtajana hän toimi 1973-1991. Aho vihittiin kasvatustieteen kunniatohtoriksi Oulun yliopistossa 1983, ja hän sai professorin arvonimen 2006. Toiminta kouluhallituksen pääjohtajana Aho aloitti kouluhallituksen pääjohtajana vuoden 1973 alusta Reino Oittisen jäätyä eläkkeelle. Aho oli jo vuonna 1970 johtanut kouludemokratiatyöryhmää, joka esitti kouluneuvostojen perustamista, mikä toteutui hänen pääjohtajakautensa alussa vuonna 1973. Kouluneuvostojen epäonnistumisesta ja 1985 tapahtuneesta lakkauttamisesta huolimatta Aho jatkoi pääjohtajana, kunnes kouluhallitus ja ammattikasvatushallitus yhdistettiin uudeksi opetushallitukseksi vuonna 1991. Hänen edeltäjänsä Oittisen kaudella perustetun peruskoulujärjestelmän vakiinnuttaminen ja kehittäminen muodostuikin Ahon kestävimmäksi saavutukseksi. SDP:n vasenta laitaa edustanut Aho oli kouludemokratiahankkeissa pitkälti samoilla linjoilla kuin Teiniliiton radikaalit, joista monet lukeutuivat taistolaisiin kommunisteihin. Vuonna 2016 julkaistun kirjan mukaan pääjohtaja Aho olisi ollut neuvostoliittolaisia näkökantoja heijastaneen Pirkkalan koulukokeilun keskeinen alullepanija. Aho on kiistänyt väitteen. Seura-lehden julkaiseman artikkelin mukaan kokeilun valvonta ei kuulunut Aholle vaan kouluhallituksen opetusosastolle. LUOTTAMUSTEHTÄVÄT Aho oli pitkään Suomi-Neuvostoliitto-Seuran johtokunnan jäsen ja puheenjohtaja vuosina 1990-1991 sekä Suomen Unesco-toimikunnan puheenjohtaja 1987-1993." □ "Kari Pitkänen 1991-1991 (Kari Pitkänen oli Opetushallituksen pääjohtajan sijainen ja hallintojohtaja, 1991-2011. Hän oli virkavapaalla tehtävästään 2006-2008, jolloin hän johti koulutusjärjestelmän kehittämishanketta Bosnia-Hertsegovinassa, ja uudestaan 2010-2011 kansainvälisissä tehtävissä, missä on jatkanut kuluvaan vuoteen saakka., ilmeinen demu)" □ "Vilho Hirvi (kok) 1991-1994 (Vilho Ilmari Hirvi (28. marraskuuta 1941 Jyväskylän maalaiskunta - 27. maaliskuuta 2001 Helsinki) oli suomalainen pesäpalloilija ja opetushallinnon virkamies. Vilho Hirvi pelasi Jyväskylän Kirin joukkueessa SM-sarjaa 1960-luvun alussa neljä kautta, jolloin voitti Suomen mestaruuden 1964. Lisäksi Hirvi voitti kaksi nuorten Suomen mestaruutta. Hirvi pelasi myös koripalloa ja toimi Kirin pesäpallojoukkueen huoltajana. Hän oli Suomen Pesäpalloliiton puheenjohtaja 1994-1995. Urheilu-uransa jälkeen Hirvi kouluttautui opettajaksi ja väitteli kasvatustieteiden tohtoriksi vuonna 1982. Hän työskenteli ensin äidinkielen lehtorina Jyväskylän Lyseossa, siirtyi 1973 Jyväskylän kaupungin opetustoimen johtajaksi, 1975 Keski-Suomen läänin koulutoimentarkastajaksi ja 1982 Jyväskylän yliopiston täydennyskoulutuskeskuksen johtoon. Vuosina 1988-1991 Hirvi oli Keski-Suomen lääninhallituksen kansliapäällikkönä, 1991-1994 Opetushallituksen ensimmäisenä pääjohtajana ja viimeksi 1995-2001 opetusministeriön kansliapäällikkönä. Hän ilmoitti puoluekannakseen kokoomuksen (siis kok). Hirvi vihittiin kasvatustieteiden kunniatohtoriksi Jyväskylän yliopistossa vuonna 1996 ja Turun yliopistossa vuonna 2000." □ "Rauno Jarnila 1995-1995 (sai moitteet vihreiden Outi Alanko-Kahiluodolta Alppilan koulun johtajan saamista moitteista) (ilmeisesti kok)" □ "Jukka Sarjala 1995-2002 (Sarjala työskenteli Suomen Kunnallisliitossa 1965-1970. Hän oli muovaamassa peruskoulu-uudistusta 1970-luvulla. Sarjala siirtyi vuonna 1970 opetusministeriöön. Hän toimi ministeriön kouluosaston virkamiehenä vuosina 1970-1995, apulaisosastopäällikkönä ja lopulta yksikön johtajana. Vuosina 1995-2002 hän oli opetushallituksen pääjohtaja.) (ilmeisesti demu)" □ "Heli Kuusi 2003-2003 (esimiehet Maija Rask (demu), Tuula Haatainen (demu), (ilmeinen demu)." □ "Kirsi Lindroos 2003-2007 (Lindroos oli opetusministeriössä johtajana vuosina 2000-2003 ja Opetushallituksen pääjohtajana vuosina 2003-2007. SDP:n jäätyä oppositioon Lindroosia ei nimitetty toiselle kaudelle Opetushallituksen johdossa. Vuoden 2008 alussa hän palasi opetusministeriöön kansainvälisyys- ja kehitysjohtajaksi (siis demu)" □ "Timo Lankinen (kepu) 2008-2011 (Timo Lankinen (s. 19. marraskuuta 1959 Hyvinkää) on valtioneuvoston kanslian nykyinen alivaltiosihteeri. Hänet nimitettiin virkaan marraskuussa 2011. Sitä ennen hän toimi Opetushallituksen pääjohtajana. Lankinen kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1978 ja hänestä tuli oikeustieteen kandidaatti vuonna 1983. Lankinen oli Pääkaupunkiseudun kurssikeskuksen työmarkkinaopin opettaja vuosina 1982-1984, opetusministeriön ylitarkastaja vuosina 1984-1986, projektipäällikkö vuonna 1987, pääsihteeri vuosina 1988-1990, hallitusneuvos vuosina 1991-2007, rakennerahastoyksikön päällikkö vuosina 1995-1997 ja ammatillisen koulutuksen yksikön johtaja vuosina 1997-2007. Lankinen toimi Opetushallituksen pääjohtajana vuosina 2008-2011, vuodesta 2012 lähtien hän on ollut alivaltiosihteeri.)" □ "Aulis Pitkälä 2012-2016 (Valtioneuvosto nimitti torstaina Espoon sivistystoimenjohtajan Aulis Pitkälän, 56, Opetushallituksen uudeksi pääjohtajaksi. Hän aloittaa virassa ensi vuoden alussa ja jatkaa siinä vuoden 2016 loppuun (ilmeinen kok)" □ "Olli-Pekka Heinonen (kok) 2016-2021 (Heinonen valmistui oikeustieteen kandidaatiksi Helsingin yliopistosta vuonna 1990. Vuosina 1990-1991 hän työskenteli kokoomuksen eduskuntaryhmän suunnittelusihteerinä ja vuosina 1991-1994 opetusministeri Riitta Uosukaisen erityisavustajana. Vuosina 1994-1995 Heinonen oli Ahon hallituksen opetusministeri. Tietotekniikan Liitto palkitsi hänet Vuoden atk-vaikuttaja -palkinnolla vuonna 1995. Vuoden 1995 eduskuntavaaleissa Heinonen valittiin kansanedustajaksi Turun läänin pohjoisesta vaalipiiristä. Vaalien jälkeen hän jatkoi opetusministerinä Lipposen I hallituksessa. Vuoden 1999 vaaleissa Heinonen valittiin jatkokaudelle. Lipposen II hallituksessa hän hoiti liikenneministerin ja syyskuusta 2000 myös viestintäministerin tehtäviä. Heinosen ollessa liikenneministerinä Sonera osti Saksasta 3G-oikeudet noin 3,5 miljardilla eurolla tiettyihin taajuusalueisiin. Nämä osoittautuivat myöhemmin arvottomiksi. Heinonen joutui UMTS-kohussa suurimpaan vastuuseen ja ilmoitti lokakuussa 2001 jättävänsä politiikan. Hän siirtyi helmikuussa 2002 Yleisradion suomenkielisen television johtajaksi. Heinosen seuraajaksi kansanedustajaksi nousi Anne Holmlund. Ylellä Heinonen toimi myöhemmin Asia- ja kulttuuri -ohjelmistoalueen johtajana, josta hän siirtyi yhtiön organisaatiouudistuksen yhteydessä vuonna 2011 Yle Julkaisujen johtajaksi. Tammikuussa 2012 Heinonen ilmoitti jättävänsä Ylen pääministeri Jyrki Kataisen tiedusteltua hänen halukkuuttaan valtiosihteerin tehtävään. Heinonen aloitti 1. maaliskuuta 2012 Kataisen valtiosihteerinä. Toukokuussa 2015 valtiovarainministeri Alexander Stubb nimitti Heinosen poliittiseksi valtiosihteerikseen. Lokakuussa 2016 Heinonen valittiin Opetushallituksen pääjohtajaksi." □ "Minna Kelhä (vas) 7.6.2021- ) Minna Kelhä (s. 1969 Helsinki) on suomalainen virkamies ja nykyinen Opetushallituksen pääjohtaja. Koulutukseltaan Kelhä on filosofian tohtori. Kelhä on Vasemmistoliiton jäsen ja toimi Paavo Arhinmäen erityisavustajana sekä myöhemmin vuosina 2016-2019 Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän pääsihteerinä. Hän työskenteli myös Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella kehittämispäällikkönä vuosina 2014 ja 2015. Ennen Opetushallituksen pääjohtajuutta Kelhä toimi opetusministeri Jussi Saramon valtiosihteerinä. Minna Kelhä nimitettiin Opetushallituksen pääjohtajaksi kaudelle 7.6.2021-6.6.2026. Valtioneuvosto joutui vetämään nimitysesityksen alun perin pois, sillä oikeuskansleri Tuomas Pöystin mukaan nimitystä ei ollut perusteltu tarpeeksi vakuuttavasti. Esittelymuistiota täydennettiin ja nimitys tapahtui seuraavalla viikolla 27. toukokuuta 2021." Aikavälillä 1950-2023 kouluhallituksen pääjohtajina on toiminut eri puolueiden edustajia siis seuraavasti: □ Sos. dem 68 vuotta (75.6%) □ Kokoomus 15 vuotta (16.75) □ Kepu 4 vuotta (4.4%) □ Vasemmistoliitto 3 vuotta (3.3%) □ Pääjohtajavuodet yhteensä 90 vuotta (100.0%) Opetusministerit 1966-2023: Reino Oittinen dem 27.5.1966-22.3.1968 J. Virolainen kepu 22.3.1968-14.5.1970 Jaakko Numminen amm 14.5.1970-15.7.1970 Jaakko Itälä lkp 15.7.1970-29.10.1971 Matti Louekoski amm 29.10.1971-23.2.1972 Ulf Sundqvist dem 23.2.1972-31.5.1974 Varma Kallio dem 1.6.1974-9.9.1974 Ulf Sundqvist dem 9.9.1974-13.6.1975 Lauri Posti amm 13.6.1975-30.11.1975 Paavo Väyrynen kepu 30.11.1975-29.9.1976 Marjatta Väänänen kepu 29.9.1976-15.5.1977 Kristian Gestrin rkp 15.5.1977-2.3.1978 Jaakko Itälä lkp 2.3.1978-26.5.1979 Per Stenbäck rkp 26.5.1979-19.2.1982 Kalevi Kivistö skdl 19.2.1982-31.12.1982 Kaarina Suonio dem 6.5.1982-31.5.1986 Pirjo Ala-Kapee dem 1.6.1986-30.4.1987 Cristoffer Taxell rkp 30.4.1987-13.6.1990 Ole Norrback rkp 13.6.1990-26.4.1991 Riitta Uosukainen kok 26.4.1991-11.2.1994 Olli-Pekka Heinonen kok 11.2.1994-13.4.1995 Maija Rask dem 15.4.1995-17.4.2003 Tuula Haatainen dem 17.4.2003-23.9.2005 Antti Kalliomäki dem 23.9.2005-19.4.2007 Sari Sarkomaa kok 19.4.2007-19.12.2008 Henna Virkkunen kok 19.12.2008-22.6.2011 Jukka Gustafsson dem 22.6.2011-24.5.2013 Krista kiuru dem 24.5.2013-4.4.2014 Krista kiuru dem 4.4.2014-29.5.2015 Sanni Grahn-Laasonen kok 29.5.2015-5.5.2017 Sanni Grahn-Laasonen kok 5.5.2017-6.6.2019 Li Andersson vas 6.6.2019-17.12.2020 Jussi Saramo vas 17.2.2020-29.6.2021 Li Andersson vas 29.6.2021-20.6.2023 Anna-Maja Henriksson rkp 20.6.2023 Kun lasketaan puolueittain yhteen ministerien virkapäivät saadaan seuraava tulos: □ sos. dem ministerit 7 825 päivää (37.2%) □ vas ministerit 1 794 päivää (8.5%) □ kok ministerit 5 880 päivää (28.0%) □ rkp ministerit 2 918 päivää (13.9%) □ kepu ministerit 1 318 päivää (6.3%) □ lkp ministerit 923 päivää (4.4%) □ vasemmisto yhteensä 9 619 päivää (48.2%) □ oikeistolaiset ministerit 11 039 päivää (52.5%) □ ammattiministerit 352 päivää (1.5%) □ ministeripäiviä yhteensä 21 020 päivää (100.0%) Ministerien osalta LOPPUTULOS ON SIIS se, että demu-ministereille on ollut virkapäiviä selvästi eniten eli 37.2% kaikista ym. ministeripäivistä. Kokoomuksella on ollut ministeripäiviä toiseksi eniten eli 28.0% kokonaisajasta. Oikeistolaisiin perinteisesti luettavista puolueista valittujen opetus- ja sivistysministereiden ministeripäiviä on ollut em. aikana yhteensä 11 039 päivää eli 52.5% kaikista ministeripäivistä eli lievästi enemmän kuin demuilla ja vasemmistoa edustaneilla ministereillä Kuitenkin, kun ajatellaan opetusministeriötä ja valtakunnallista kouluhallitusta kokonaisuutena, niin on päivänselvää, että koko hallinto-organisaatio toiminut pääasiassa demu virkamiesten ohjauksessa. Viimeisimmät PISA-tulokset ja jo vuodesta 2006 (lukutaidossa jo 2002) alkanut suoritustasojen laskeva trendi osoittavat kiistatta sen, että pääasiassa jo vuonna 1968 voimaan astuneen PERUSKOULUKONSEPTIN EVÄÄT on jo kauan sitten syöty. VALTAMEDIASSAKIN SUOMEN AINUTLAATUISEN PERUSKOLUTUSKONSEPTIN HEHKUTUSKIN ON PARASTA LOPETTAA VÄLITTÖMÄSTI. Peruskoululle kävi kuin NOKIALLE. Maailman johtavasta kännykän valmistajasta tuli insinöörien käsissä PALAVA ÖLJYNPORAUSLAUTTA, kun unohdettiin kännyköiden käyttäjien tarpeet. Nyt Suomen PERUSKOULUSTA on tullut myös PALAVA ÖLJYNPORAUSLAUTTA, kun valtion virkamiehet ja naiset, jotka ovat olleet vastuussa koulutoimen kehittämisestä, ovat kokonaan unohtaneet oppilaiden ja opettajienkin tarpeet. "Peruskoulu on yhdeksänvuotista perusopetusta antava yhtenäiskoulu, jossa lähes kaikki Suomen kansalaiset suorittavat oppivelvollisuutensa. Yhtenäiskoulu tarkoittaa koko yhdeksänvuotisen perusopetuksen, mahdollisesti myös lukion kattavaa, koko ikäluokalle yhteistä koulua, joka ei eriytä oppilaita eri koulumuotoihin koulumenestyksen mukaan. Peruskoulun säädöspohja on laeissa 467/1968 ja 476/1983, uudistettuna perusopetuslaissa (628/1998) ja perusopetusasetuksessa (852/1998)." Perusopetusta antava yhtenäiskoulu johtaa tasapäisyyteen ja kun tasapäisiä lapsia vielä koulutetaan inkluusio periaatteella, niin tulokset puhuvat puolestaan. Opetuksella ja koulutuksella on muitakin tarpeita kuin tasa-arvo ja siksi peruskoulu tarvitseekin kokonaisuudistuksen ja kouluttamisessa yksityisten erikoistuneiden koulujen resurssit onkin syytä ottaa käyttöön entistä laajemmin julkisten koulujen rinnalla. Sosialisoitu Peruskoulujärjestelmä on jo tuhonnut perinteisen erinomaisen kyläkoulukoulujärjestelmän ja nyt Sosialisoitu Peruskoulu on jo tuhoamassa koko Suomen nuorison, josta lähes jo 40% nuorista on peloteltu ilmastokriisin varjolla terapiakuntoon kännykkäaddikteiksi. |
||